perjantai 10. joulukuuta 2010

Rauhallista viikonloppua, etes...

Uskon maailmanrauhaan ja joulupukkiin (29, 1159)

Tänään Pekingissä partioi
Tiananmenin aukiolla ja Norjan suurlähetystön edustalla
poliiseja tavallista suurempi liuta.
Samanaikaisesti Oslossa Nobel-juhlassa
ei nähdä Liuta.
Rauhanpalkinnon saaja, Xiaobo, istuu Kiinan vankilassa.

Ei tarvitse olla mikään ruudinkeksijä,
kun alkaa miettiä, mikä se
maailmanrauha oikein on.
Voisivat kaikessa rauhassa
olla kokonaan jakamatta
tuollaisen absurdin eli järjettömän palkinnon.

Siitä lähtien kun Lennonkin murhattiin 8.12.1980,
olen ollut Juicen tavoin ja sanoin sillä linjalla,
että uskon maailman rauhaan yhtä paljon kuin joulupukkiin.

torstai 9. joulukuuta 2010

Elämä on kuin virke...

Herra, varjele (28, 1158)

Elämä on kuin virke.
Sen loppuun pannaan piste.
Siitä mihinkään ei valittaakaan voi.

Toi sama koskee meitä kaikkia kuolevaisia:
Lennonia, Saarioisten omistajia, isokenkäisiä
ja Kari Tapio -Jalkasia.
Isompi "haaska" yleensä tuo paikalle
enempi erilaisia "surevia",
pesänjakajia ja edunsaajia
ynnä muita ahneita lohtupalvelujen tarjoajia.
En millään pääse irti siitä ajatuksesta,
kuinka Kari Tapion levy-yhtiössä nyt hykerrellään:
"Lähtipä se hyvään aikaan.
Joulumarkkinoille kyllä ehditään
vielä muisto-cd-kokoelma pukkaamaan."

Oman kuolemansa aikaa ja paikkaa
ei voi itse valita,
(paitsi jos se tapahtuu oman käden kautta).
Mutta itseään saa syyttää kyllä siitä, JOS
hukkuu avantoon pudottuaan sinne
jonkun ajoneuvon kuljettajana;
kuolee tasoristeysonnettomuudessa
veturilta kuonoonsa saaneena; taikka
päättää päivänsä "huru-ukkoaikana"
eli silloin, kun jo voisi olla elävänä eläkkeellä,
mutta "hiihtelee" virkapaikalleen kesät-talvet
korvaamattomana, eläkevakuutusyhtiöiden
ja valtiontalousvallan kannustamana
päivää vaille 68 vuoden ikään saakka.

Herra, varjele, että en minä ainakaan tuohon
viimeksi mainittuun syntiin lankea.

tiistai 7. joulukuuta 2010

65 kesää, ei yhtään enemmän...

65 kesää, ei yhtään enemmän (27, 1157)

65 kesää hän eli,
keikkaili, kierteli,
1976 pinnalle nousi,
ja hitteljä teki,
sanotaan, että suomalaisen miehen
tunteita tulkitsi,
eilen 7.12.2010 kotiin tullessaan
taksissa nukahti ja sydäriin kuoli.
Kari Tapio (Kari Tapani Jalkanen)
ei enää laula kanssamme;
sen pituinen se.

perjantai 3. joulukuuta 2010

Suomi oli maailman paras maa...

Itsemääräämisoikeus on jo viety (26, 1156)

"Suomi on jo maailman paras maa.
Suomen suurin vahvuus on
maamme historiaan ja kulttuuriin pohjautuva
ennakkoluuloton ja ratkaisukeskeinen tapa suhtautua ongelmiin.
Kun tilanne näyttää liki mahdottomalta,
me sisuunnumme.
Silloin olemme parhaimmillamme."
Siinä on yksittäisiä lauseita ja virkkeitä
Maabrändiraportista 25.11.2010.
(Vähän niitä "fiilailin" alkuperäisiä kauniimmiksi.)

En oikein ole Suomen valtion itsemäärämisoikeudesta
ja täysivaltaisuudesta päättää omista asioistaan.
Jos ei nyt ihan "ajopuuna" niin vähintään "kyytipoikana"
tässä EU:n hukkuvassa laivassa mennään ja ollaan.

Toisin oli 71 vuotta sitten, talvisodan 4. päivänä.
Silloin suomi täytti 6.12. vasta 22 vuotta.
Talvisodan jälkeen välirauhan aikana oli hyvin epävarmaa,
onko Suomi-niminen valtio vielä 25-vuotiaana (6.12.1943)
etes olemassakaan.

Mutta onneksi sen ajan Suomen kansa oli
sitä mieltä, että isänmaa, kodit ja konnut
sekä yhteiskuntajrjestelmä turvaamana
henkilökohtainen vapaus ja koskemattomuus olivat
puolustamisen arvoisia,
vaikka hyökkääjä oli suuri ja mahtava Neuvostoliitto.
Ei siinä siinä mitään maabrändivaltuuskunnan
raportteja tarvittu, perkele…
Se oli jo äitin ja isän toimesta pantu
jokaisen syntyperäisen Suomen kansalaisen kalloon.
Siitä, että Suomi silloin säilyi itsenäisenä
ja vapaana olen suuresti kiitollinen
ja röyhkeästikin ylpeä.

Suomi ei enää EU:n "rääpälenukkevaltiona"
ole sen väärti…

torstai 2. joulukuuta 2010

Yksi kiiltomato päihittää koko pääkallojengin...

Kansa tietää, kuka on valovoimaisin (25, 1155)

Suomen kansa, joka täällä
pohjan perukoilla tähän aikaan vuodesta vaeltaa,
osaa sen vuoksikin arvostaa
valoa, iloa, taitoa, sähäkkyyttä ja säteilyä.

Kaikki nämä henkilöityvät
eli on onnistuttu "panemaan samaan pakkaukseen"
taitoluistelija Kiira Korvessa
ja maalaislääkäri Tapani Kiminkisessä.
Olkoonkin, että tämä on tulos saatiin
hyvin mitättömien tiedotusvälineiden* teettämästä
mielipidetiedustelussa "Suomen valoisin henkilö",
siihen vastasi sentään vaaligallupillinen ( yli 1200)
tavallisia, syntyperäisiä Suomen kansalaisia.

Vähemmän miellyttävä mielipidetiedustelu
odottaa meitä viiden ja puolen kk:n kuluttua.
Siihen osallistuu, valitettavasti, myös osa
Paratiisinmäelle viime vaaleissa valituista "pääkalloista”,
joista tosin lähes kaikki ovat kyllä menettäneet
tai medioissa karrelle kärventäneet vähäisimmänkin valovoimansa.

Ne veivät meiltä Mustanaamion,
mutta onneksi yks Stubbi (ilman laseja uimalakki päässä)
sentään jäi korvikkeeksi…


*Verkkoapilan ja Suomenmaan Sentterin

tiistai 30. marraskuuta 2010

Missä oli sä 6.12.1939, palelsiko?

Rati-riti-ralla (24, 1154)

Tasan 71 vuotta tänään,
kun talvisota alkoi,
ei ollut näin pahuksen kylmä.
Totiset ja tuliset paikat
olivat vasta tulossa suomalaisille
ja kylmät (kuin venäläisen helvetissä)
neuvostoliittolaisille.

Väitän ja pystyn sen todistamaan,
että talvisotatalvi oli normaalia kylmempi
ja siten isänmaataan puolustaa
Suomen armeijaa suosiva,
jääkiakkovertauksena ehkä kuin kahden miehen ylivoima.
Meille pakkasherra oli kuin kolmas puolustaja
tai neljäs hyökkääjä.
Mutt', neukkujen kokoonpanossa ja vaihtoaitiossahan
oli aina se "yhdestoista",
kun kymmenen peli oli pelattu.

Uudistan jo nyt, kuusi päivää
ennen kuin juhlitaan linnassa,
kysymykseni talvisotamme veteraaneille,
jotka vielä ovat siihen vastaamassa:
MISSÄ OLIT SÄ 6.12.1939,
PALELSIKO?
Silloin Kuusamossa yön alin lämpötila
"vain" 10,0, mutta seuraavana päivänä
jo -18,0 ja sitä seuraavana -20,5 astetta.
Koko talvisotatalven keskilämpötila
(vrk:n ylimmän ja alimman lämpötilan keskiarvo) oli -15,1 !
Tuli ryssä, rati-riti-ralla,
mutta vastassa olikin suomalainen sotilas,
Herra ja pakkasherra.

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Tuli talvi, tulipalopakkaset

Tuli palo, tulipalo (23, 1153)

Tuli talvi, pakkaset.
Tuli palo, palomiehet.
Talo paloi. Kolme kuoli.
Savu mustamaalisi.
Poliisi tutki, kiinni otti,
sytyttäjät vangitsi.
Tulen tuhovoima on hirmuinen.
Sen kanssa ei ole leikkiminen.

maanantai 15. marraskuuta 2010

Tämä, hänhän, on kunnon mies

Totuus ei pala krematoriossakaan (22, 1152)

Myanmarin sotilasjohto toivoisi varmaan,
että Aung San Suu Kyi
pitäisi suunsa kii.
Ruottissa kunkku hiljaa, medialta salaa,
takaoven kautta, se häntä koipiensa välissä
iltauutisille linnaan hiipii,
hyvin vaitonaisena salarakasnaisestansa, siis alamaisestansa.

Suomessa dopingista mitään tietämättömien
urheilupomojen ja hiihtoliidottelijoitten kannalta
varmasti harmillisin ja ärsyttävin on Kari-Pekka Kyrö.
Sunnuntaina Nybergin ohjelmasa hän haastoi
entisten ja viattomien nuorten sävellahjaan
kaikkitietävän, ainakin itsensä aina vakuuttavan
urheilumoraalin arkkipiispan, ministeri Lauri Tarastin…
Että kuinkas kehtasikin; tämähän on
Suomen rehellisin mies, krematorion jälkeenkin
totuudessaan palamaton.

maanantai 8. marraskuuta 2010

Pieni kulkija jälkensä ja jätöksensä jättää...

Riti rati ralli (20, 1150)

Lähipäivinä ensilumi peittää
koko Suomenniemen.
Poikkeuksena tästä ovat vain
Helsingin ydinkeskustan
ydinjalkakäytävät.
Ne lämpeävät täysin energiasäästöpiittamattomasti
laatoituksen alle asennetun kuumavesiputkiston avulla.
Ja takuulla pysyvät keleistä riippumattomasti
aina inhottavan sohjoisina ja liukkaina

Lumi hautaa alleen kaiken ruman,
kuolleen kalmaisen ja mustan martaisen maankamaran.
Tänne jättipottilaan elämään pantu
ja jo syntyessään kuusi ynnä neljä sotunumeroa voittanut
Suomen kansalainen tajuaa varmasti,
että on aika ottaa karvalakki naulasta,
vaihtaa pitkät kalsarit, panna lämmintä käsiin,
jalkoihin ja niskaan
sekä sitoa auto piuhalla sähkötolppaan
(aamulla ennen lähtöä sen irti ottaminen pyrkiä yleensä muistamaan).

Ennen kuin alkavan talven lumet ovat mennen talven lumet,
paljon on edessä uppurtamista, hikeä ja kyyneleitä;
varmasti myös lykästäviä lylystelyjä ja kalhusteluja,
joillekin ansaittuja, aurinkoisia alamäkiäkin.

Lumi peittää.
Siihen myös pieni kulkija jälkensä ja jätöksensä jättää.

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Vaikka Olli Rehnistä tulisi seuraava presidentti...

Suomi on jalkapallossa surkea (19, 1149)

Nyt olen itselleni kanssa sisäisen rauhan saanut,
tosiasiat tunnustanut ja utopiat alas ampunut:
Suomen jalkapallomaajoukkue (huu-haa-kanat)
ei minun elinaikanani pelaa
yksissäkään ns. arvoturnauksissa!
Täysin surkea Suomi aloitti EM-karsinnat
kolmella tappiolla ja
sen myötä putosi jalkapallon kansainvälisen
kattojärjestön, Fifan, pitämällä
maajoukkueiden paremmuusjärjestyslistalla 22 sijaa,
sijalle 86.

Suomi on ja pysyy kalsarisarjan potkupallomaana (jumalauta).
Vaikka Olli Rehnistä tulisi seuraava presidentti,
ei sekään auta.

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Kirkosta en eroa enkä homoksi rupia...

Perussuvaitsematon metsäsuomalainen (18, 1148)

Onneksi homoksi tuleminen
ei ole yhtä helppoa kuin
kirkosta eroaminen.
Itse en ole homo enkä juoppo
enkä tiukkapipoinen.
Mutta olen sopivasti perussuvaitsematon
metsäsuomalainen ja siitä iloinen.

perjantai 15. lokakuuta 2010

Terveisiä Chilestä!

Määkin olin siä (17,1147)

Ihan kuin olis itte mukana…
kärpäsenä Big Brotherien touhuilua katsomassa,
julkkiksia tanssittamassa,
kaivosloukusta kansallissankareita nostamassa
tai itsemurha-aikeista nuorta hirttäytymään hoputtatamassa.
Kaunista tai karua -
onneksi aina on mukana nettikamera!

Mutta
aamujäistä autonlasia raaputtamassa,
palkkatilin miinuskuoppaa kaivamassa,
"olette edelleen jonossa" -lohdutusta kuuntelemassa,
syöpäleikkauksesta toipumassa,
saattohoitamassa tai -hoidossa…
maailma on sentään totta!

perjantai 1. lokakuuta 2010

Parempi on yksi akka tuvassa kuin kuin kymmenen liesussa...

Kesää ei ole enää jäljellä (16, 1146)

Perttulista on viisi viikkoa Mikkoon
ja Mikosta viisi Köyriin.
Mikkelinpäivää vietetään
Mikonpäivän (29.9.) jälkeisenä sunnuntaina.
Mikkeli ja Mikko viittaavat
yhteen enkeliin Mikaeliin.
Mikkelinpäivä oli palvelusväen vanha vuotuisjuhla.
Sen jälkeen heillä oli vapaa viikko,
jota mahdollisesti seurasi muutto uuteen palveluspaikkaan.

Nauriiden kuopassa ja akkojen tuvassa;
ulkotöistä siirrytään sisähommiin.
Karvalakki ja lapaset alkaa olla tarpeen.

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Sähköpostilla osuu, ja se tuntuu...

Tehokas ase jälkipelissä (15, 1145)

Pidin, ihme kyllä, mölyt mahassani
ja kiinni turpani,
mutta heti tilaisuuden jälkeen
lämmäsin sähköpostilla,
armottomasti, säälimättä ja kovilla.

perjantai 24. syyskuuta 2010

Isompien annoksien toivossa...

Alko jatkaa ryyppyrottien tarjoilua (14,1144)

Vartti-lehti kertoo, että Alko lahjoitti
380 000 e päihdelääketieteen tutkimukseen
ja näin pelasti juopporotat,
jotka jo olivat joutuneet Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen
säästöohjelman takia Helsingin yliopiston
hoteisiin ja mikä pahinta vesikuurille ja vieroitukseen.
Tutkimuksessa on kahdenlaisia rottia:
toiset pitävät alkoholista ja toiset vierastavat sitä.
Nyt rottien jokapäiväinen ryyppäminen on turvattu
patologisiin tutkimuksiin ja kierrätysjätesäkkiin asti.

Toivotan onnea superjättipottilottoarvonnassa.
Sitä pottia odotellessa joudun vielä
tänä ehtoona ottamaan
terveysvaikutteiset vielä ihan omaan piikkiin.

tiistai 21. syyskuuta 2010

Työpaikkakiusaaja esimiehen vaatteissa...

Aikuiset ovat lapsia fiksumpia (13, 1143)

Yhden, ainakin omasta mielestään
suuren ja mahtavan, valtionhallinnon organisaation
esimiesoppaassa on hyvin ellei jopa kiitättävästi
määritelty toimivan työyhteisön tunnusmerkit.
Sen mukaan niitä ovat:
organisaation selkeä perustehtävä,
työntekoa palveleva johtaminen,
työntekoa tukeva organisaatio,
selkeät töiden järjestelyt,
yhteistyö ja vuorovaikutuksen avoimuus (laatu),
toiminnan jatkuva arviointi ja
yhteiset pelisäännöt.

Toisaalta, Työterveyslaitoksen mukaan,
kuutisen prosenttia palkansaajista eli noin 140000 ihmistä
kokee työpaikkakiusaamista.
Useimmiten kiusaaja on yksi tai useampi työtoveri
toiseksi yleisimmin lähiesimies.
Työpaikkakiusaamista voi olla
kohtuuttoman työmäärän vaatiminen
ja kohtuuttomien aikataulujen antaminen;
kokouksiin kutsumatta tai tiedonvälityksen
ulkopuolelle jättäminen;
osaamisen ja kykyjen kannalta
vaatimattomien tehtävien antaminen;
sosiaalinen eristäminen;
huutaminen, haukkuminen ja solvaaminen;
loukkaavien kommenttien esittäminen;
pilkkaaminen, naurunalaiseksi saattaminen ja nöyryyttäminen;
mustamaalaaminen ja perättömien tietojen levittäminen;
aiheeton arvostelu ja väärien syytösten esittäminen;
taikka
mielenterveyden kyseenalaistaminen.

Valitettavaa mutta totta ja jokapäiväistä on,
että myös siinä yllä mainitussa "suuressa ja mahtavassa"
organisaatiossa esimiesoppaan kauniit periaatteet
usein toteutuvatokin kakaramaisena työpaikkakiusaamisena.
Siinä aikuiset ovat lapsia fiksumpia ja kekseliäämpiä.

maanantai 20. syyskuuta 2010

Kännykkä, hoi, älä jätä!

Musta tuntuu, että vaimo tietää. (12,1142)

Ihmisen lajikehitykseen verrattuna
kännykän älykehitys on huikaisevaa.
Kännykkävalmistajien ja -mallien keskinäisen sota
tuntuu jo olevan suurvaltojen sotateollisuuksiakin
nopeampaa ja rajumpaa.
Alkaa tuntua siltä,
että renki on jo isäntäänsä viisaampi
ja kännykkä käyttäjäänsä älykkäämpi.

Musta vain tuntuu ja vaimo tietää.
Mutta kännykkä se vasta kaiken älyääkin,
älähtää ja kälkättää, kääk!

perjantai 17. syyskuuta 2010

Siihen on itse kunkin hyvä pyrkiä...

Vesku on elokuvansa arvoinen (11,1141)

Jokainen ihminen on laulun arvoinen,
lauloi levylle Veikko Lavi vuonna 1976.
Mutta harvasta henkilöstä sentään
vielä tämän eläessä elokuvaa tehdään.
Mika Kaurismäki, Akin vanhenpi veli sen teki
Veskusta, Vesa-Matti Loirista (65 v.)
näyttelijästä, koomikko ja muusikosta.
Vaikka leffa piakkoin (veikkaan ensi vuonna)
tulee TV-kakkoselta,’
silti suosittelen sen katsomista oikein
leffateatterissa: kovaäänisenä ja isokuvaisena.
Eilen sen näin ja pidin kouluarvostelulla
yhdeksän ja plussan arvoisena.

Vesku (kuten meikäläinenkin) sairastaa
ikuistyypin diabetesta, verenpainetautia ja uniapneaa.
Nuorena monen lajin menestyneenä urheilijana
Vesku mm. nyrkkeili alle 75-kiloisten sarjassa.
Nyt mennään, vähemmän ja hitaammin, yli 140-kiloluokassa.
Leffassa Vesku katsoo taakse päin,
elämänsä mennyttä, osin näyteltyäkin viihdeohjelmaa ja draamaa.
Menestystä ja menetyksiä, sattumaa tai johdatusta,
selvännäkyjä ja etiäisiä; niistä
on Veskun elämän soppa tehty.
Niin, ja tietysti makupaloina on ollut naisia ja lapset:
neljä vaimoa (niistä yksi kuoli liikenneonnettomuudessa),
neljä lasta (viides ja vanhin kuoli liikenneonnettomuudessa).
Leffasta jäi vaikutelma,
että nyt elämänsä iltanuotiolla
Inarinjärven Veskoniemessä
Veskun on hyvä olla, itselleen rehellisenä,
elämänsä tehtävään ja kuvakirjaan tyytyväisenä.
Siihen tilaan on hyvä itse kunkin pyrkiä.

torstai 16. syyskuuta 2010

Hinku, vinku, hinku, vinku turvallisuusneuvostoon on...

Vinku pitkästä hinkusta (10, 1140)

Kova hinku on Suomella
leikkiä maailmanpoliisia
ja merirosvojen hedhantteria.
(Se kun kaikki parantaa YK:n turvallisuusneuvoston
jäseneksi pääsymahdollisuuksia.)
Pitää lähteä oikein merta edemmäs
jahtaamaan somalirosvoja Adeninlahdelle.
Kun miinalaiva Pohjanmaa
kokonaisvahvuutenaan noin 120 sotilasta
sinne vuodenvaihteen jälkeen
torvet soiden sitten starttaa,
niin pressa ja UTVA* ylpeinä vilkuttavat.

Mutta mitäpäs jos operaation aikana
vastaan tuleekin sellainen "meripeikko",
kuin 1936 Mikkihiirtä merihädässä**.
Kuin laulussa ei tulekaan Suomen Joutsen auttamaan
vaan Suomi-poikaa (tai -tyttöä) sinkkiarkussa tuodaan.
ja sekös vasta ek-vaalikeskustelun lainetta käy nostattamaan.

*ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta
** Mikkihiiri merihädässä: säv. Georg Malmstén,
san. Roine Richard Ryynänen, es. G. M.,
Greta Pitkänen ja Dallapé-orkesteri. Odeon A 228353

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Ison kiven juureen ja viimeiseen erotukseen...

Ee-loppi ja hiippa-Irja (9, 1139)

Nokian uusi toimitusjohtaja Stephen Elop (46 v.)
on varsinainen vipeltäjä.
Innokkaana lentoharrastaja
ee-loppi (eli sähköinen sälli) on ehtinyt viimeisten vuosien aikana
pyrähtää neljässä isossa ohjelmistoyrityksessä,
kaikissa vain kakkosjohtajana.
Äärimmäisen kunnianhimoisena,
nyt hän sitten on:
suuren yhtiön pääjohtajana.
Muutosjohtajana Nokiaan nyt otettu Elop
ei ole missään aikaisemmassa työpaikassaan
viipynyt niin kauan,
että olisi näyttöjä muutosten myönteisistä tuloksista.
Nytkin on se vaara,
että koti-ikävän, vallanhimon ja rahan seurauksena
uraloikkari nostaa nokkansa
ja lentää kuin leppäkerttu takaisin ison kiven juureen.

Täysin toista maata on
Suomen ensimmäinen naispiispa Irja Askola.
Hän on valpas ajattelija
ja sanoo yksinkertaisesti ja selkeästi sanottavansa.
Hän kun eilen sai valtakirjansa, ristin ja sauvan,
niissä ja upouudessa hiipassa ja kaavussa
riittänee hänelle tulospalkkausta
viimeiseen työpäiväänsä ja erotukseen…

perjantai 10. syyskuuta 2010

Kerran päättyvä on...

Sensortinsosialismi ei pelitä (8, 1138)

Fidel Castro, ikuinen vallankumousjohtaja,
sensortinsosialismin luoja ja ulkomuseonhoitaja,
Sikojenlahden maihinnousuyrityksessä amerikkalaisille
epäonnistumisen tuottaja,
salamurhaajien tappamaton unelma
havannalaisten sikarien ykkösmainostaja ja…
alkaa jo myöntää tosiasioita!
Amerikkalaislehden haastattelussa
hän myönsi, että Neuvostoliitosta kopioitu,
mutta jatkuvasti uudistettu ja korjailtu,
Kuubassa yli viisikymmentä vuotta koeteltu sosialismi
ei vain pelitä.
Sillä ei ole muissa maissakaan
tällä hetkellä kysyntää ja vientiä.

Mikä lie syynä, että niinkin fiksu jätkä
on vasta nyt tuon havainnon tehnyt.
Ehkäpä hän näin huomaa,
että sosialismitalouden tuottamaa jätekuonaa
on pakko alkaa uudelleen kierrättää
ja näyttää punaisen sijaista vähän vihreää
veljensä Raulin varovaisille talousuudistuksille.
Kerran päättyvä on Fidelinkin sikari viimeinen…

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Iso mieskin voi liikuttua...

Kosketuksen puutetta mikään ei voi korvata (7, 1137)

Kosketuksen puutetta mikään ei voi korvata.
Ainakin Marion väitti niin vuonna 1977
Crisse Johanssonin sanoittamassa
kappaleessa "Rakkaus on hellyyttä"
(säveltänyt Antti Hyvärinen).
Samalla logiikalla varusmiesten
D-vitamiinin puutetta vähennettiin
Tampereen yliopiston tutkimuksella,
syöttämällä näille D-vitamiinia.
Mutta samalla, kas kummaa,
kun D-vitamiinin taso kohosi,
sairastuvuus hengitystietauteihin väheni.

Tommy Olavi Tabermannin elämä päättyi
viime kesänä (1.7.2010) samana päivänä kun
eduskunnan kesäloma alkoi.
MUTTA Tabermannin puheenvuoroja eduskunnan täysistunnossa
ei todellakaan mikään ja kukaan voi korvata!
"On harhaa kuvitella, että kovista ajoista ja kovista paikoista
selvitään kovilla asenteilla ja kovilla otteilla.
Kovat särkyvät, murenevat palasiksi ja kaatuvat ryminällä,
mutta ymmärtäväiset ja joustavat selviävät
kuivin jaloin ja hymyhuulilla."*



*Nämä kaksi virkettä on suora lainaus Tabermannin
viimeisestä puheensa eduskunnan täysistunnossa
20. toukokuuta 2009 innovaatiopoliittista selontekoa
koskeneessa keskustelussa ja eilisestä varapuhemies Kääriäisen
muistosanoista Tommy Tabermannille.

perjantai 3. syyskuuta 2010

Hyvin voi Suomen karhukanta ja Venäjän suurvalta

Ja Kekkonen presidentti ain (5, 1135)

Minä synnyin maaliskuussa 1956.
Oli yleislakko ohi just
ja Kekkonen pressa uus.
Sitten Kekkonen hiihti ja kalasteli.
Suomen kansa eli Kekkoslovakiassa
Neuvostotasavaltojen liiton kanssa
pelossa ja bilateriassa.

Likaisinta ja härskeintä oli "ukon" peli
1972, kun se hallituksen hajotti ja pakotti
Karjalaisen (pikkuhuuruissaan tämä kai)
ehdottamaan poikkeuslakia,
jolla hänen kauttaan jatkettaisiin
poikkeuslailla ilman vaaleja neljällä vuodella.
Siihen tyssäsi kepun ja demarien
pressaehdokasasettelu puoluekokouksissaan 72.
Ukko pelkäsi, että kepun ehdokaaksi
ja pressaksi 74 olisi voinut tulla Karjalainen
Neuvostoliiton tuella
taikka Koivisto kansan tuella.
1978 pääsin "äänestämään" sitten minäkin.
Teatraalisissa vaaleissa
tyhjän leimautin äänestyskupongin.

Helsingissä Senaatintorilla seisoo juuri nyt
142 samanlaista parimetristä nallepatsasta,
kullakin YK:n jäsenmaalla omansa,
käsi kädessä ja yhteisessä piirissä.
Karhujen erilaisuutena on se, että
ne ovat erilailla koristeltuja ja maalattuja.
Tämän muka sitten pitäisi kuvata
kansojen ja kulttuurien yhteisymmärrystä
Jokaisen suvaitsevaisen sielun
toivotaan kokevan siinä määrin herkistystä,
että löytyy ja löystyy euro,
jonka saa Unesco.

Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku,
mutta, voi sitä suomettumista, valhetta, herkkähipiäisyyttä
ja diktaattorimaisuutta Kekkosen aikana.
Entäpä nyt Kiviniemen hallituksen aikana,
onko syystaivaan alla mitään uutta.

Suomen karhukanta ja Venäjän suurvalta
voivat hyvin.
Perseeseen ammuttuna tai muuten ahdistettuna
se nostaa käpälänsä ja …
eikä enää yhtä kiltisti kädestä syö.

maanantai 30. elokuuta 2010

Yhdessä Kiinan ja Venäjän yhteisen rajan kolkassa tiikerit hoitavat rajavalvonnan...

Oodi Amurille ja sen "työläistiikereille" (4/1134)

Amuri on Tampereen kaupunginosa.
Se oli 19-sataa luvun alussa nopeasti
teollistuneen Tampereen
työväestön puukortteliasuinalue.
Parhaimmillaan asukasluku oli noin 5000.

1960-luvun lopulla päättivät
sen historian kaupunginherrat,
Purkumoukarit ja puskutraktorit tulivat.
Yhtä museokorttelia lukuunottamatta
nopeasti muuttui maisema.
Tilalle nousi sen ajan arkkitehtien unelma:
kerrostaloja, saunallisia omistusasuntoja,
ei saa tallata -nurmikkoa ja tietysti…
kaupungille enempi maksuja ja veromarkkoja.
"Häätyivät" muualle vanhat
Amurin äijät ja ämmät.
Uusiin taloihin muutti asukkaat äveriämmät.

tiistai 24. elokuuta 2010

Mitalit kaulassa ja hilut kintuissa...

Arvaa, kuka se on. (3,1133)

Häkki heilahtaa.
Pian sellin rautaovi karusti kalahtaa.
Toiskertalaisena tuskinpa mitään
lyhennystä istunnostaan saa.

Eipä ole tällä vankilakundilla kahleet kintuissaan,
kuten ennen, vaan
kaulassaan viisi olumppiamitalia,
15 MM-mitalia ja 22 SM-mitalia.
Eikä ole tämä häkkilintu se Sylvian heimoon
kuuluva, joka jouluisin Sisiliasta hälsningit lähettelee.
Ei, tämä on se perseelleen puronneitten entisten
mäkikotkien joukkoon kuuluva,
örisevä ja öykkäröivä, omasta mielestään salskea keikkalaulaja.

Ehkäpä tuomio vielä muuttuu hovissa,
kuten on tapana sanoa.
Mutta se on varma,
että ainakin yksi vuodenkierto on lusittava,
keikkapaikkanaan Kylmäkosken113-paikkainen vankila.

Uuden unilelun sain...

Kyllä minä sitten niin mieleni ilahdutin, "ronsuseni" (2, 1132)

Kyllä minä sitten niin mieleni ilahdutin,
kun yhteiskunta lahjoitti eilen käyttööni
uuden "unilelun".
Oikein sen Rovaniemeltä hain
ja makuuhuoneen yöpöydälle sen junailutin.
Kun sitä siinä käyttökuntoon kokoilin,
huomasin, että sillä pysyy tukevasti jalat
maassa, siis yöpöydällä.

Mutta kun letkun sen pläsiin työnsin,
tajusin, että sehän onkin sähkötekniikkainsinöörien
suunnittelema röörivekotin.
Ja kun sen kärsän toisen pään
naamarisovittimella mun kuonooni yhdistin
ja sen häntäpistokkeensa rasiaan pistin, niin:
siinähän me, minä ja se, kuin kaksi pientä
elefanttia untenmaille käymme.
Se tasaisesti pussuttelee
ja suusta suuhun muistuttelee,
jos minä juutun katselemaan
hengitystä seisauttavia unia.

Mutta mitähän tästä unikaveristani tykkäävät
meidän kissa ja tuore vaimoni.
Kissa pitänee sitä parempana kaverina
kuin villakoiria ja sorsia makuuhuoneessa.
Vaimolleni lupasin, että en ihan kokonaan sänkyaikaani
omistaudu pelkästään "unironsuni" kotouttamiseen,
vaan ainakin lauantaisin saunan jälkeen ja viikonloppuisin
päiväunien aikaan en ole kytkeytymä
"ronsuseen"…

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Mieleni-ilahduttaja

Kyllä minä niin mieleni ilahdutin (1,1131)

Kyllä minä niin mieleni ilahdutin,
kun eilen töihin tulin
ja huomasin, että ei tämä
kesälomalta paluu
olekaan ollenkaan yhtä kamalaa
kuin vuosi sitten vuorotteluvapaalta paluu.
Eikä tämä meidän "divisioonamme"
ole kevään eduskuntavaaleja odotellessa
lainkaan niin tukalassa taistelutilanteessa
kuin mitä valtion budjetin valmistelu
oli elokuussa 1944.

Lisäksi mieltäni ilahdutti se,
miehet ovat ennakkosuosikkeina
Tanssii Tähtien kanssa -kilpailussa.
Ohjelman nimeä ei tosin ainakaan toinen
iltapäivälehti, Iltalehti, osaa
oikeinkirjoittaa.
Luulisi, että toimittaja, joka seuraa
vuoden kulttuuritapahtumista
ehkä suosioltaan suurinpaa,
olisi Seitsemän veljestä tai Tuntematon sotilas -romaanin
oikeinkirjoituksen joutunut kouluissaan opettelemaan.

---
Näillä ilahduttavilla ajatuksilla avaan laskujeni mukaan
aatelmieni 18. lukukauden.
Ken ei halua jakelulistallani enää kiikkua,
siitä ilmoittamalla, se putoaa heti
kuin sutari katolta.

Tämä aatelmasarja jatkuu aina silloin tällöin. Niihin sain idean
Radio Suomessa Antti Litjan lukemista pakinoista
"Kyllä minä sitten niin mieleni pahoitin".
Ne on ideoinut Antti Lija ja kirjoittanut Tuomas Kyrö.
Mielensäpahoittaja (40 tapaa pahoittaa mielensä!) on saatavana
nyt myös neljän cd:n äänikirjanakin.
Itse aion hankkia sen viimeistään seuraavasta tilistäni…

torstai 24. kesäkuuta 2010

Marimekot ja jyrkipuntit vaalikarjan laitumilla...

Kesä kaikilla (38, 1130)

Suomestakin niitä löytyy:
mutta vain n. 22 400 eli pari jäähallillista.
Ne ovat rikkaita, joilla on kiinteistöt pois lukienkin
varallisuutta vähintään miljoona dollaria (n. 770 000 euroa).

Varallisuutta on yksillä, uskoa toisilla kesää viettävillä,
kun noin 70 000 vanhoillislestadiolaista 2. - 5.7.2010
kokoontuu suviseuroihinsa Liperiin teemalla:
”Anna meille tänä päivänä meidän
jokapäiväinen leipämme” (Matt. 6:11).
Lutherin mukaan siihen kuuluvat
"ruoka, juoma, vaatteet, kengät, koti, pelto, karja,
raha, omaisuus, kelpo aviopuoliso, kunnolliset lapset,
kunnollinen palvelusväki, hyvä hallitus, suotuisat säät,
rauha, terveys, järjestys, kunnia,
hyvät ystävät, luotettavat naapurit ja muu sellainen.”

Joka toisella lavalla soi kanteleet,
joka toisella lavalla viulut vaienneet.
Joka toisella parkuu kitarat, haitarit.
Onhan Suomen kesä ja – festarit.*


Ja kaiken tämän, Suomen suven yllä
tuoksuu Kiviniemen hallituksen raikkaus,
kun se pihoissa, puistoissa ja puutarhoissa
edistää talouden vakautta, kestävän kasvun edellytyksiä,
tasa-arvoa ja yhteiskunnallista eheyttä.
Siinä marimekoilla ja jyrkipunteilla
riittää vaalikarjan laitumilla kirmahtelemista ja hirnahtelemista kyllä!

*SusJee: Joka toisella (sävel ja sanat Rape Koskinen.)

Näillä ajatuksin aa-telmikko vaikenee kesäksi. Viime alkusyksyn (10.8.09) ja tämän päivän (24.6.10)
välillä eli 318 vuorokauden aikana tuli tasan 100 aa-telmaa (syksyllä 62, keväällä vain 38!).
Tämän vuoden puolella aktiivisimmat palauttelijat olivat Takasen Ippe (VM, 22 points), Sipposen Saku (SM, 13) ja niitten jälkeen Mäkelän Olkku ja Kunnaksan Jusa. Naisten sarjan voitti Pitkäsen Anja (SM, 6).

Jos Luoja suo ja sisäelimeni kestävät sinne asti, aa-telmia alkanee taas tulla ma 16.8. jälkeen, kun lomilta palaan ”virkahoitopaikalleni”. Onneksi on tämä keskikesä ja neljän viikon loma sen lomassa vielä ennen sitä.
Kiitän ja toivotan kaikin tavoin lomauttavaa kesää.

torstai 10. kesäkuuta 2010

Kepun puoluejohtajasta riippumatta...

Kesä tuoksuu pieltä (37, 1129)

Kun kesä-Suomessa joutuu pysähtymään
pienehkön autojonon jatkoksi
ja vastaan tulee samanlainen 10 -15 auton letka,
on edessä asfalttipäällystetietyömaa.
Jonotus ja toisen kaistan sulutus
herättävät ainakin minussa aina
todellisen kesätyön arvostuksen ja kunnioituksen.
Sillä toisella kaistalla liikkuu liekehtivä asfalttitehdas,
joka laskee alleen siistin neljä-, viisisenttisen
kestopäällystekerrosjätöksen.

Niin kuin kesä maistuu mansikalta,
se myös tuoksuu pieltä…

perjantai 4. kesäkuuta 2010

Kiroilevainen ja runoilevainen kesä-Suomi!

Maa kiroilevien siilien ja runoilevien piispojen (37/1129)*

Jos Herra ynnä Pyhä Pietari,
ne niin kuin muinoin täällä matkaisi,
niin mitähän ne tänäin tullen viikonlopun ja illansuun,
tuumaileisivat verrattuna Leinon 1897
"Legendana" kirjoitettuun…

Voi olla, maa on yhä karu ja kaukanaki,
ja kepu pettää niin kuin aina ennenki,
mut kansa, se on yhä kumma ja hairahtelevainen:
valitsivat jopa piispaks' akan - naisen runoilevaisen.


Rape.

* Innoituksen oli Eino Leinon
LEGENDA
(kokoelmasta Yökehrääjä 1879)


”Kun Herra ynnä Pyhä Pietari
ne merta, maata muinoin matkasi,
niin kerrotaan, he kesäillan tullen,
myös saivat Suomenmaalle siunatullen.

He alle istahtivat koivupuun,
mi kasvoi kaltahalla salmensuun,
ja tavan mukaan pikku toraan jälleen
he joutuivat. Sen Pietar’ alkoi tälleen:

”Oi Herra, mille maalle jouduttiin!
Mik’ kansa, köykkyselkä, köyhä niin!
Maa karu, kallioinen, pellot pienet,
ei muuta hedelmää kuin marjat, sienet!”
Mut Herra hiljakseen vain hymyili:
”Voi olla, maa on karu, kylmäki,
ja vilja kasvaa voisi vikkelämmin,
mut kansa, sen on sydän kaunis, lämmin.”

Näin lausuin Herra hymyi hiljakseen.
Ja katso! Kumma hohde peitti veen,
suo kuivi, korpi kaatui, metsä aukes,
ja vainiolta roudan valta raukes.

Pois Herra kulki kanssa Pietarin.
Mut kerrotaan, kun illoin kesäisin
sa istut koivun alla, on kuin täällä
viel’ liikkuis Herran hymy vetten päällä.”


Onnittelen kaikki huomisen ylioppilaita
ja heidän kasvattajiaan!

keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Aivoverenkiertohäiriköille oma rii...

Joku muukin on sentään huolestunut (35,1127)

Hyvä, Petri (edeskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen);
joku sentään on vielä huolissaan enlannin kielen ylivallasta
suomeen verrattuna.
Otit kantaa Tampereen yliopistollisen sairaalan
uuden yksikön nimeen,
vaikkakin tietysti virkasi puolesta ja siitä kanneltuna.
Stroke Unit sen nimenä opastekylteissä
ei varmasti viesti tavalliselle kansalle yhtään mitään.
Virastojen ja laitosten nimissä tulee käyttää suomea ja ruotsia,
toteat selväti ja ykskantaan.
Tästä nimi kauhimuksesta, joka siis muutettaneen,
toetean vaan,
että itselleni tuli siitä mieleen englannin sana
choke' (autossa ja muissakin ajopeleissä; rikastin eli ryyppy)
ja tietysti ensimmäisenä Stroh
(itävaltalainen viinamerkki, ihan ryypättävää sekin).

Onhan noita huonoja lyhenteitä muitakin,
esim. suomalaisnäköisempi mutta silti
ihan pöljä, avi (aluehallintoviranomainen).
Niin, sen Stroke Unitiksi nimetyn yksikön
lääketieteellisestikin hyvä suomennos
olisi aivoverenkiertohäiriöyksikkö.
Sinne jo osaa taksilla vaikka härmäläinen perusjuntti,
juovuksissa vähän häirikkö.

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Kesäkuu alkaa, kesä!

Kalenterin mukaan se alkaa tänään (34/1126)

Kun kalenterissa lukee, että kesäkuu,
se on silloin kesä eli nyt.
Ennen "tähän aikaan", siis kesäkuun alussa,
oli koulu päättynyt
ja ylioppilaat saaneet lakkinsa.
Toisin on nyt.
Koulujen päättäjäiset ja lakkiaiset
huipentuvat vasta tulevana lauantaina.

Kaikenmaailman "gazat" ja avustuslaivat
kannattaisi jättää penkomatta
ja maailmanpolitiikan mannerlaattojen
järinäherkkyydet jättää testaamatta.
Suomessa kesän lämpimänäpysymiskeskustelun kulotuksena
ovat Marian Mikaelin puoluesihteeriksi valinta
ja kepun puoluejohtajavaihdos ihan sopiva alkupalana.
Eiköhän niistä, vesisateisena juhannuksena hukkuneista
ja nuorten kuskien kaasussakaahauskuolonkolareista
riitä osansa myös grillimakkara- ja keppanakulutuksen kasvattajana.

Ja yksi asia on mieltäni kovasti huojentava:
no, se että Norja ei ole EeUuta,
niinpä kirjohylje, jotka Tenon vuonosta
alkaa kutulohien perässä nousta,
päättää päivänsä jokeen piirretyn valtakunnanrajan
Norjan puolella, vähin äänin ja kohutta,
ammuttuna, joen luontaiseen lajistoon kuulumattomana.

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Ne kuuluu kesään...

Hyttysen ininää ja hetekan kitinää (33,1125)

Ei kesää ilman kärpäsiä
ja hyttysien ininää.
Tietävät, että säät ovat suosineet
itikaston ja hyttystön lisääntymistä.
Ojanpohjissa, painanteissa ja rapakoissa
riittää lumisen talven jälkeen hyvin vettä.
Lisäksi nyt kevätkesällä on ollut suotuisasti
kosteutta, lämpöä ja hellettä.

Uros h:n elämä on lyhyt, vain 2-3 viikkoa, mutta antoisa.
Se juo kukkien mettä, parittelee ja sitten kuolee luonnollisesti,
mikäli se ei jo ennen sitä päätä päiviään
lintujen, hämähäkkien ja sammakoiden saalina
tai ihmistappajien, myrkkyjen ja vekottimien kohteena ja maalina.
Naaras h. on se ihmissyövempi,
se kun tarvitsee hedelmöityneiden muniensa ravinnoksi
eläinten verta.
Hengityksen hiilidioksidin, ihon lämmön ja tuoksun perusteella
se yllättävän usein löytää uhriksensa eläimistä ihmisen.
Ininä loppuu. Imukärsä porautuu, tankkaa täysannoksen
ja punainen paholainen poistuu.

Onneksi se on vain hyttysen ininää
eikä ihmisen kuorsausta tai örinää!

maanantai 24. toukokuuta 2010

Nostalgiamusa on paras lääkite!

Twist, soi Yyterin (34, 1124)

Vielä on sentään suomen kielen vaalijoita,
joita valtiovaltakin huomioi ja kunnioittaa.
Vapun alla 28.4.10 kun tämän vuoden
tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot jaettiin,
yhden oikeutetuimman ja tavallisen kansan arvostaman
sai toimittaja (Jarmo) Jake Nyman.

Niitä yli 15-vuotiaita, jotka eivät YLEn radiokanavilla
ole kuulleet Jake Nymanin musiikkiohjelmia,
liinee tosi vähän, harvassa.
Kohta jo 40 vuotta (vuodesta 1972) Jake on selkeällä
ja vivahteikkaalla suomen kielellä julistanut
ja edustanut ohjelmissaan (Onnenpäivä, Pop eilen – tänään
Kovan päivän ilta, Rockradio, Nousevan auringon talo jne.)
sitä totuutta, mitä nyt totuudella
popmusiikista ja erityisesti Suomi-popista
yleisesti voidaan ymmärtää.
Lähinnähän se on valtava tietomäärä, joka jotenkin
liittyy suomalaiseen kevyeen musiikkiin ja sen esittäjiin.

Erityisen hienoa ja arvostettavaa on lisäksi
Jaken rauhallinen, uskottava mutta silti ilmeikäs
artikulointi eli ääntämistapa.
Hän kuuluu jo nyt ehdottomasti samaan
legendaaristen sinivalkoisten äänien sarjaan
kuin Pekka Tiilikainen ja Katri Helena,
kohta jo Suomen jääkiakkomenestyksestä riippumatta
Anza Mertaranta.

Jake Nyman on sellainen jätkä,
jota mielelläni kuuntelisin ja kuulisin vielä
eläke- eli rokkituolivuosinanikin.
Meitä 70-luvun nuoria on hoiva-aikakautenammekin
sitten niin helppoa paimentaa ja nukuttaa:
pannaan kiikkustuoli tasasivuisen kolmion
yhteen kulmaan, stereokaiuttimet kahteen nurkkaan
ja avataan YLEn äänite Pop eilen, toissapäivänä,
viime viikolla, silloin kuin Baddingin Paratiisi tuli,
juhannusaattona 1976, hän sinun on, jee, jee…
Nostalgiamusa on paras lääkite!

torstai 20. toukokuuta 2010

Ens viikonloppuna se on jo ohi...

Daunsiftaa! (31,1123)

Mistäs tässä huolia, valmiissa maailmassa:
viikonloppu on alkamassa
ja luonto ihanassa kevätkesän "kukassa".
Ihan turhaa on mistään murehtia
tai antaa ilmojen ja ihmisten stressata.

Parasta on daunsiftata:*
vaihtaa pienempää vaihdetta,
antaa vaan omalla painollaan rullata,
säästää energiaa, ladata akkua ja tankata
uusiutuvia ja kotimaisia kvanttiannoksia
luonnosta, rannan liplatuksen äänimaisemasta, -
kaikesta, mitä on tarjolla vain Suomessa
toukokuun toiseks viimeisenä viikonloppuna!


*1 downshift [,daʊn'ʃɪft] v itr
1 siirtyä [omasta tahdostaan] huonopalkkaisempaan työhön (liiallisen stressin välttämiseksi, suuremman onnellisuuden saavuttamiseksi)
2 (am) kääntää pienemmälle vaihteelle (autossa)
2 downshift ['daʊnʃɪft] s
1 siirtyminen huonopalkkaisempaan työhön (vapaaehtoisesti)
2 (am) vaihteen vaihtaminen pienemmälle

Äiti jo sanoi, että kaikkea mitä haluaa, ei saa...

KANERVA HALUAA MINISTERIKSI (30,1122)

Ilkka, Ilkka;
monenlaisia, turhanpäiväisiä ja helteenhöllentämiä sinä, kaima,
jo mielessäsi kaavailet:
seuraavaan (eduskuntavalit 17.4.2011), Kataisen hallitukseen
jo taas itseäsi ministeriksi tarjoilet!
Sinänsä, ei ainakaan ikäsi olisi sille esteenä.
Ensi vapun tienoilla, kun seuraava hallitus aloittaa,
olet vasta vähän yli kuudenkolmen.
Mutta kun pyrkimyksesi ei ole juuri nyt
lainkaan ajankohtainen eikä, paitsi
iltapäivähellelehdille, uutisen tai jutun arvoinen.

Ike, Ike;
vaikka susta ei ikipäivänä enää ministeriä tule,
älä siitä synkkene.
Taistele itsesi vielä muutamalle eduskuntavaalikaudelle
Kilvoittele pitkäaikaisimman kansanedustajan kiertopyttyä!
Tällä hetkellä elävistä edustajista yhtä monilla valtiopäivillä
ja yhtä paljon on "höppänöinyt" vain Esko-Juhani Tennilä
Nitistä Se. 2018 ohitat jo Johannes Virolaisen
ja takaan, että saat tittelin valtioneuvoksen.

maanantai 17. toukokuuta 2010

Apina on apina ja nainen on nainen

Apinamaisen älykästä ja naisellisen helppoa (29, 1121)

Apinakin osaa kohta shoppailla netissä.
Suomalainen firma on hakenut "apinakukkarolleen"
useita patentteja Euroopassa ja Amerikassa.
Periaatteessa on kyse samanlaisesta "tilistä",
joita jo nyt on nettimaksamiseen käytössä.
Sinne siirretään maksuvaraa omalta pankkitililtä
tai luottotililtä.

Mutta sen jälkeen apinakukkarostaan
voi maksella nettiostoksiaan ilman
käyttäjätunnuksia ja salasanoja.
Tiatsikka ikään kuin tsiikaa ja tunnistaa,
kuka sama tollo, typerys, apina
taas siinä näyttöruudun edessä istuskelee
ja samasta verkkoyhteydestä jotain tarpeetonta
osteskelee.
Sitten kun se klikkaa ostoksensa maksettavaksi
apinakukkarosta,
ei edes maksun saaja saa mitään tunnistetietoja
tästä sohvaperunatollosta.

Eikö olekin apinamaisen älykästä.
Erityisesti naisen looginen ostohalukkuus
suorastaan "leimahtaa" tästä.

Kesä tuli ja jatkuu, kesä!

Kesä iskee suoraan sydämeen (28, 1120)

Talvi iskee takaapäin.
Mutta entäpä, jos kesät alkavat tulla kuin tämä:
yhtäkkiä lyövät päin pläsiä!
Polttaa ja pakahduttaa erityisesti miehiä.
Voi käydä niin kuin Dannyn:
ei ehdikään piilopaikkaan
tai liiallisen hyvänolontuulen suojaan,
vaan saa sydärin.

Ihminen, suomalainen, pääosin
juhannukseen töissä käyvä, tottuu ja turtuu
liian hyvälle säälle.
Sitten kun kauniin ilmat loppuvat,
se tulee pahalle päälle.
Eikö niitä hellepäiviä
heinä-elokuulle riitäkään.

Otetaan vaan
ilmat ilmoina, ihmiset ihmisinä.
Aina, loma-aikanakin, on hyvä sää johonkin tarkoitukseen.
(tänä kesänä erityisesti jalkapallon MM-turnauksen katselmukseen).
Ja aina silti joku, vähintään puolet, valittaa!
Haluan muuten muistuttaa,
vappu-juhannuksen jälkeinen pyhäilta -tunnista
on nyt kulunut jo 17 min. ja 15 s.!

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Muistan, kesän!

Tulis' jo kesä! (27, 1119)

Näistä liputuspäivänsankareista
näyttää mieleen jäävän aika vähän.
Mitähän nyt tämän päivän
Johan Vilhelm Snellmanista (1806 - 1881)
latelisi tähän.
Jo pikkupoikana (1963) haaveilin, että sais'
joskus käteen Snellun, satamarkkasen eli satkun.
Vuoden 1976 seteliin otetussa kuvassa
oli JiiVeen tukka kasvanut.
Samassa ajassa olin minäkin 13 vuotta vanhentunut,
ala- ja yläkoulu, keskikoulu ja nelivuotinen lukio tuli käytyä.
Ylioppilaaks' päästiin, saatiin älliä ja satasia. Puhuttiin naisista.

Snellmanin kuoleman jälkeisissä kirjoissa sanotaan,
että hän pyrki vaikuttamaan alkoholi- ja remuamispainotteisen
nuorisoelämän muuntamiseen yleissivistävään,
velvollisuudentuntoiseen ja toverillisesti jalostavaan suuntaan.
Sanotaan mitä sanotaan! Kyllä 1970-luvulla
nuoriso ja musiikki lähti kulkemaan ihan vastakkaiseen suuntaan.

Nykyäänhän tämä Snellmanin päivä 12.5.
panee ainakin miettimään, että tuleeko
yhtään kesäpäivää (yli 20 lämmintä) ennen sitä
vai vasta sen jälkeen.
Just nyt on Helsingin Kaisaniemessä 14,6
ja Porissa vain 12,3. Lappeenrannassa on sentään 19,1
ja Tampereellakin 18,8.
Nautitaan huomenna helatorstaista ja kesästä
eikä tulla duuniin.

perjantai 7. toukokuuta 2010

Voihan Aristoteles ja Onassis...

Tyhjätaskumaamiljardilainapaperimassapainoa (26, 1118)

Ennen euroa Kreikan rahayksikkö oli drakma.
Se tulee paikallisen kielen sanasta kourallinen.
Nyt ei Kreikan talouden pinnalla pitämiseen
riitä eurosatasina edes muutama rekkakuormallinen.
Niitä mennee ehkä jokunen
Aristoteles Onassis -tyyppinen ökyaluslastillinen…

Ennen kun rahtilaivojen lasti oli kevyttä,
lastiruumaan lapioitiin maata
laivan vakauden lisäämiseksi.
Esim. kangas- ja maustelastien lisäpainona
Suomen satamiinkin on tuotu ja jäänyt tonneittain
painolastihiekkaa ja -maata ynnä vierasperäisiä painolastikasveja.
Satamissa se poistettiin ja tilalle lastattiin
painavaa puutavaraa ja tervaa.

Suuri ja mahtava EU-alus tarvinnee
näköjään samantapaista
tyhjätaskumaamiljardilainapaperimassapainoa,
jotta rahaliiton talous pysyisi vakaana
eikä vahingossakaan nousisi plaaniin.

torstai 6. toukokuuta 2010

Alkukesä on ohi kiitävä...

Yritä pysyä mukana! (25/1117)

5 min. ja 44 s. on jo mennyt.
Mitä aikaa on sen verran mennyt?
Nyt elämme Suomessa vuodenkierron parasta aikaa.
Parasta aikaa se on (ainakin omasta mielestäni)
Suomen luonnossa: niin florassa kuin faunassa:

Pihoissa, puutarhoissa ja puistoissa
syksyllä istutetut sipulit
puhkeavat kukkasina.
idän sinililjat, krookukset, tulppaanit.
Läheisessä metsikössä saarnaa laulurastas
ja solisee punarinta ennen
ja jälkeen auringon työajan.
Koko ajan käy lintupöntöissä katsojia.
Vahvimman oikeudella kirjosieppo
ja käenpiika ovat omansa ottajia,
vaikka häädettävä olisi ensin
jo munineita tiaisia.

Monesti äitienpäivän tienoilla
kailottaa myös käki.
Kuuluvuudeltaan sen kanssa
kisaa melkein vain kuikka.
Kuikka, kuikka, otettaisko huikka…

Näin siis se tunti, vapunpäivästä (1.5. klo 0:00),
juhannuksen jälkeiseen pyhäiltaan (27.6. klo 18:00)
mennä hurahtaa…
Yritä pysyä mukana!
Vielä on 54 min. 16 s. tätä alkukesää jäljellä...

tiistai 27. huhtikuuta 2010

Meuhkaa vähän etes sinä, Esko-Juhani Tennilä!

Vee-Ärräpäitä vaihtoon (24, 1116)

Ennen: puupäät metsähallinnon
tappoivat vesakon niin kuin nuorison.
Nyt: VeeÄrrän päitä ei putoile eikä heilu pallit,
vaikka kaatuilevat vaunut katkeilevat ratapölkyt.
Ja luulisi, että jos olisi järjestelykykyä,
taitoa ja osaamista, pitäisi tuollainen
radanpätkävaurio muutamassa tunnissa tai ainakin
yhden yön jälkeen kunnossa olla.
Mutta ei; korjausporukan urakka
näyttää sujuvan kuin pikkupoikain
kaivinkone- ja kuorma-autoleikit hiekkalaatikolla.
Saattaapi vielä olla, että joutomiesten nokkamies
on Lapissa talvilomilla.

Sillä aikaa vaalikarjaa kuljetaan
ainoastaan Tikkurilaan.
Siinä sitten sullotaan paikallisjunaan
ja Pasilaan,
missä perille Helsingin asemalle menevä juna,
sen raide ja lähtöaika arvotaan aamuin-illoin…

Tulta "munivaisille", urakkamiehet duuniin,
junat raiteille ja aikataulussaan Tampereelle…
vappujuhliin.

Kansallinen veteraanipäivä ja 20 vuotta Rapena...

Veteraanit, Merja ja Rape (23, 1115)

Tänään 65 vuotta sitten
viimeisetkin Saksan 20. vuoristoarmeijan
sotilaat vetäytyivät Kilpisjärveltä
Norjan puolelle rajaa.
Nuorella luutnantti Eino Kivikoskella
oli ilo ilmoittaa, että saksalaiset
on nyt karkoitettu Suomesta
ja Suomen lippu nostettu rajalla.

Vuodesta 1987 on tänä, 27.4., päivänä
vuosittain vietetty kansallista veteraanien päivää.
Tänään veteraanipäivän päätapahtuma on Tampereella
Noin 2 500 veteraanin ja heidän omaistensa lisäksi
juhlaan osallistuvat presidentti Tarja Halonen
ja puolisonsa Pentti Arajärvi.

Liputuspäivän nimipäiväsankari on Merja.
Ja tänään olen ollut 20 vuotta Koskisen Rapena.
Koskis-nimen antoi silloinen Lapin radion
"päätoimittaja" Juhani Niska.
Rape on perua Spede Show:sta,
tamperelaisparisko Rapesta ja Riitusta.
En veteraanipäivääkään vaihtaisi pois…

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Avioliiton 5 000 ensimmäistä palaa: pelkkää taivasta!

Me mentiin naimisiin! (22, 943)

Pääsin armeijassa 1976 rippille,
runsas viikko sitten (17.4.) avioon.
Lontooseen ei ollut tuhkamunarokon
pelossa lähteminen.
Nautiskelimme, kun tyydyimme haniviikkoon
Suomen Tampereen lähialueilla:
punarintojen laulaessa jon ennen auringonnousua,
jäiden tummetessa ja rantojen auetessa Längelmävedessä,
Tampereen Teatterissa 'Viimeistä sikaria' katsellessa,
Kari Tapiota Tampere-talossa kuunnellessa,
Ansu-kissan tyytyväistä pörinää kuunnellessa,
tiaisten vuoksra-asuntoihinsa pönttöytyessä…

Vuoden ja ehkäpä yhteisen elämämme
paras aika on vielä edessä!

tiistai 13. huhtikuuta 2010

Kohtalo pitää tiukasti sarvista kiinni...

Hyvä, Madde! (21,1113)

Nyt mä lähden tästä parisuhteesta ja läävästä pois!
Älä ikinä hättäile! Kiertele, kokeile ja makustele!
Tollasia nykyisen kihlakumppanisi kaltaisi
bubbe-Joonaita kyllä löytyy, pilvinpimein
Ruottinmaasta ja aina!
Länsi-Götanmaan herttuattarena
kannattais kattella kuningatarkunnan rajojen ylikin.
Suomen Lapista löytyisi sulle
varmasti tarjokkaita poromiehiä yllin kyllin…

Minä itte alan olla oman elämänvaellukseni
erotusaijan sellaisessa kaarteessa,
joka vääjämättä johtaa loppuviikosta
rengasaitaan eli kirnuun.
Porolla on siinä vaiheessa
vain kaksi vaihtoehto:
se vedetään luukusta joko elo- tai tappokonttoriin.
Minua kohtalo on jo pitkään ollut
tiukasti sarvissa kiinni.
Lauantaina 17.4. se tarjoaa sitä kolmatta vaihtoehtoa:
NAIMISIIN!

perjantai 9. huhtikuuta 2010

Suorastaan tiurastaan paskaan

Älä itke, Marja pien (20, 1112)

Sen siitä saa,
kun untuvikkona
keinoilla arveluttavillakin
ministeripallia hamuaa
Sitten sen vasta itse tajuaa,
kun putoaa omaansa, tiurastaan paskaan.
Älä siinä selittele ja ryve.

Ei kansa äänestyskopissa vanhoja muistele,
saati sitten ehdokastaan etes itselleen perustele.
Ensi vuonna tähän aikaan kaikki on ohi.
Se äänestää sinut varmasti takaisin,
ihan saman lailla kuin aikoinaan Juhantalon
ja viimeksi Jaskarinkin.

keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Hyvä, Matti; tämä on hallitusteko!

Läheisväkivaltarikolliset hirteen (19,1111)

Sitten ei enää Nykäs-Matti-Mervi-Tapolat
ja muut julkkispariskot enää lööpeillä "rahasta"
eivätkä juupas-eipäs -eropapereitaan
vuoroviikoilla maistraattiin kiikuta.
Se onkin leijonamiekkapäinen
yleinen syyttäjä, joka alkaa tutkia
kun aihetta epäillä,
että lähisuhdeväkivalta on meillä tai teillä ilmeistä,
itse asiassa lähes jokapäiväistä.

Tämä oli parasta ja ihmisoikeudellisinta,
mitä hallituksen eilisen kehyspäätöksen linjauksista
voi lukea.
Tämä muutos lainsäädäntöön on loistava!
Mutta sen lisäksi meillä jokaisella on vastuuta
siitä, että aikuisten oikeesti välitämme ja reagoimme
ajoissa lajitoveriemme heikkoihin signaaleihin
tilanneyhteyksissä, joissa piilee
itsemurha-ajatuksia tai läheisväkivaltaa.

maanantai 22. maaliskuuta 2010

ITSEMURHIEN TAPPOTALKOISIIN, MARS!

Jokainen itsemurha on turhaa (18,1110)

Viime vuonna suomen tieliikenteessä
kuoli vain 284 henkeä.
Se oli yli 60:een vuoteen pienin määrä.
Mutta, mutta:
Suomessa tehdään päivittäin noin kolme itsemurhaa.
77 %:sti "itsemurhistelu" on miesten laji.
Viime aikoina myös vanhukset
ovat alkaneet enenevästi harrastaa sitä.
Joka toinen päivä joku yli 65-vuotias
päättää omat kiikkustuolipäivänsä

Itsemurha on aina kuulematta jäänyt hätähuuto!
Se on peruuttamaton ratkaisuyritys elämäntilanteessa,
jossa elämä tuntuu kestämättömältä.
Uskokaamme Pekka Sauria
joka mielenterveyden keskusliiton pj:na
toissa päivänä sanoi (hieman kauniimmin):
NYT ON
ITSEMURHIEN TAPPOTALKOITTEN PAIKKA!!!

perjantai 19. maaliskuuta 2010

Olispa taas Minnalle töitä...

Tää se päivä on (17,1109)

Tänään liputetaan.
Minna Canth syntyi 19.3.1844
Tampereella, nääs.
Sieltä hän "ajautui" yhdeksänvuotiaana
Kuopioon, minne isänsä lähti hoitamaan
Finlaysonin puuvillatehtaan perustamaa
Tampereen Lankakauppaa.
1863 hän aloitti J:kylän kansakoulunopettajaseminaarissa,
suostui kolmannella kerralla luonnontieteen
opettajansa kosintaan ja
tekaisi tämän kanssa seitsemän lasta
14 kalenterivuoden aikana,
viimeisensä postuumina.

Siihen aikaan Minnan ajatukset ja kirjoitukset
Suomen ensimmäisenä sanomalehtinaisena
sekä romaaneissaan ja näytelmissään
olivat hyvinkin radikaaleja ja naisnäkökulmaisia.
Kyllä on tämän päivän naisradikaalit
mitäänsanomattomia ja hepposia
(,vielä kun Tanjakin jää kotiäidiksi).

Tänään liputuspäivällä on toinen,
muistilinkkinä hyvä merkityksensä:
19.3.2004 Konginkankaalla sattui ja tapahtui
Suomen historian vakavin tieliikenne onnettomuus:
23 kuoli, 14 loukkaantui ja 14 selvisi vammoitta ja hengissä.

tiistai 16. maaliskuuta 2010

Se oli Pekhämmi!

Tee maar se vaa! (Just do it!) (16,1108)

EN-aikaan eli entisten nuorten aikaan
Saippi oli sitä oravateippiä.
Nykyään Sakke Orava leikkailee
ja teippailee noita maailmantähtijuippei.

"Juu, kyl mää se leikkasisi se Bechämin.
Oli se sen akillesjännes kyll niimpalkauhia retkahtanu,
että mää jo kysäsisin Turun Piosity johtavilt keenitutkijoilt,
että tarttiskohan sille siirtää uus jännes
vaikka Turun murrelta,
vaikk se o kaikkist rumin koiraroruist mailmas.
Ei se sill jalal enää potkupallo peräs täyttä matsia
juosta kestäs,
vaikk ei se sentä piäniä syrjähyppyjä estäs.
Se käskis muute sanoa,
ettei se meillä tääl Mehilaises enää pörrää.
Pysysisis se akka, se Viktoria, ny ainaki kotonas.
Määgä en jaksassis niimpal huanoa kirurgien
kättenluamusta kattellas."

torstai 11. maaliskuuta 2010

Ykkösketjustakin voi joutua "äkkilähteä"

Ei aina oikein jaksa ymmärtää (15,1107)

Talvi iski tänä aamuna ränttätänttäsateella takaapäin.
Akateemikko Leena Peltonen-Palotie kuoli eilen.
Kaipa hän suomenkielellä ilmaistuna kuoli vaikeaan sairauteen
eikä niin kuin Akatemia tiedottaa
ja median väittää "vaikean sairauden jälkeen".
Kaikki kai meistä ovat kuolleita kuoleman jälkeen.
(Näinpä pääsin kielikattilana "virallista" mediaa soimaamaan!)

Kuuntelin viime syksynä, juuri akateemikoksi
valintansa jälkeen, Ylen Radio Suomesta
ohjelmaa Leena Peltonen-Palotiestä:
"Miten minusta tuli minä?".

Miten silloin niin elämäniloinen
ja tieteeseen ja tulevaisuuteen uskova,
huippututkija ja maailmalla "ykkösketjussa"
tunnettu suomalainen voi olla nyt kuollut?
Hänen olemuksestaan ja jutustelustaan,
ei ainakaan silloin vielä,
voinut mitenkään aistia
heikoimpiakaan signaaleja siitä,
että hän itse olisi ollut sairas.

Syöpä tulee ja voi tappaa nopeastikin,
lähipiireistämmekin löytyy siitä esimerkkejä.
Mutta milloin on tarjolla
lentokoneen mustaa laatikkoa vastaava
ihmisen elämän lopun alkua,
kaikenlaisia elintoimintoja
ja mielenliikkeitä seuraava ja rekisteröivä,
tiätysti piuhaton, vekotin, sähköteknisälyinen
kone tai laite?!
Onhan ihminen keksinyt jo kidekoneen
ja sähköhammasharjan
ja jo Tuntemattoman sotilaan aikoihin
Honkajoki ikiliikkujankin… melkein!

keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Jätetäänkö maitovaraa?

Katteeks käyp (14, 1106)

Amerikkalainen lehti listasi miljardöörit.
Sen mukaan maailmassa on nyt 1 011
lajitoveriamme, joilla on siis varaa!
Muutakin löytyy kuin usein tajottua maitovaraa.
Suomalaisista vain yksi, Herlinin Anan
on onnistunut hissittelemään
tähän taivaalliseen kerrokseen.
High Sky -baaria ei enää isännöikään Bill Gates
vaan joku Carlos Slim, meksikolainen telepohatta.

Apina on apina, ihminen erehtyväinen ja kuolevainen.
Vaikka kuinka olisi eläissään
ja varallisuudellaan vaikutusvaltainen,
rahatta ja taskutta täältä lähdetään, olit sitten
varaton tai minkälainen miljardööripohatta.
Ja voipa varattoman "poistumispäiväysarvo"
sossun arkussa ja tuhkauksessa
olla suurempi kuin varakkaan
miljardöörin mausoleuminsa kultauksessa.

Silta vie...

Hangosta Nuorgamiin (13, 1105)

Rupiaa olemaan liikennepolitiikka
enempi tele- ja tietoverkkoja ynnä Yle-maksuja.
Kukaan ei enää puolusta ja kannusta
Suomen huonokuntoisia siltavanhuksia.
Ja niitä on yli seittemänsataa.
Parisataa niistä jo niin hauraita ja heikkoja,
että eivät enää ihmisten liikkumistakaan kestä.
Turun Myllysilta on jo 24h-saattohoidossa
ja vartioidussa lähestymiskiellossa.

Hoi, kaikki syntyperäiset Suomen
kansanedustajat;
pankaamme kunnostukseen
tai juhannusjuhlilla palamaan maamme sillat.
Kun on nyt puoluejohtajaehdokkaana,
yksi johtavimmista siltarumpupoliitikoistamme
ei oikein voi olla salaojamaisen aktiivinen
kaikissa ja tässäkin asiassa,
ei rumpuliike yhtä mäyräkoiraa kaipaa.
Ei ole sille mitään estettä, että
maamme laaksoja ja kunnaita,
vesien monimuotoisia rantoja ja tuntureita
yhdistää vankkumaton ja elinvoimainen sillasto!
Silta vieköön!

tiistai 9. maaliskuuta 2010

Mitä yhdestä pienestä tilastokuolemasta

Ei enää palstatilaa (12, 1104)

Liekö ollut insuliinilla tai omalla kädellä
osuutta asiaan?
Ainakin kohtalo hymyili ivallisesti,
kun elinkautistuomittu insuliinipiikittäjä,
28-vuotias sairaahoitajatar löytyi kuolleena sellistään.

Hah haa; eikä saanut edes
haaskalehdissä palstatilaa.
Päivän "uutisruhoina" ovat Oscar-gaala
ja entisen Vareksen nokinta.
Katariina Pantilasta on siis vain väritön toteama:
"Poliisi tutkii tapausta kuolemansyyn tutkintana."

sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Eeva kosti ja otti Oscarin

Nainen sai parhaan ohjauksen Oscarin (11/1103)

The Hurt Locker pesi Avatarin 6-3.
Irakin sotaa käsittelevä pienen budjetin elokuva
"The Hurt Locker" palkittiin seuraavissa kategorioissa:
paras elokuva,
paras ohjaus,
paras alkuperäinen käsikirjoitus,
paras leikkaus,
parhaat äänitehosteet ja
paras äänitys.
Avatar oli paras ”vain” kolmessa luokassa:
parhaat erikoisefektit,
paras kuvaus ja
paras lavastus.

Historiallisinta tämän vuoden O-gaalassa oli se, että
Kathryn Bigelow 1. naisena sai parhaan ohjaajan Oscarin.
82 kertaa ja vuotta se aikaa ottikin.
Luomiskertomus on nyt loppuun kirjoitettu:
Alussa Aatami lankesi ja otti vain omenan.
Nyt Eeva kosti ja otti Oscarin.

tiistai 2. maaliskuuta 2010

Jälkeen radion ja hakaneulan sukkahousut on...

Sukkahousuja ostamassa (10, 1102)

Eilen lähdimme aamuvarhain Tallinnaan
juhlajuomisia hakemaan.
Iltahämärässä ja räntäkelissä
tila-autoni pysyin tukevasti kiinni teissä,
kun se oli prosenttijuomia pullollaan.

Mutta tällä keikalla
kahdelta 53-vuotiaalta äijältä
eniten vaati rohkeutta
käydä elämässään ensi kertaa
sukkahousuja ostamassa.
Ennen, isot pojat ovat kertoneet,
Eestissä "naisten kysyntämarkkinoilla"
sukkahousut olivat kovaa valuuttaa.

Niistä ajoista maailma on muuttunut.
Kysynnän ja tarjonnan suunta on vaihtunut.
Nyt kotona emäntä on onnessaan
kun isäntä palaa Eestin matkaltaan,
vaikkakin autonsa viinalastissaan,
itse selvin päin sukkahousuja tuliaisinaan.

torstai 25. helmikuuta 2010

Ei tuu, ei tuu...

Innotonta ja ponnetonta (9, 1101)

Kovin on ollut vaivaista ja olematonta
Suomen menestys Vancouverissa.
Yhtä innotonta ja ponnetonta
on ollut tämä aa-telmikon helmikuu,
kuin metrisessä pakkaslumessa
ja 30 asteen pakkasessa yrittäisi
saada moottorikelkkaa käyntiin.
Kun kone ei saa yhtä aikaa
herkästi syttyvää polttoainetta ja kipinää,
ei sen käynnistymisestä mitään tuu.

Viime lauantaina itse sen koin:
siitä tuli vain vilutus ja vilustuminen,
nuhakuumeeseen sairastuminen
ja kolmevuorokautinen viltin alla
viruminen Suomen mitalisaalisten
karkuun menemistä killistellen.

Siviilissä olen vuoden alkumatkan
sivakoinut odotettua sujuvammin siviilisäädyn
vaihtumispäivän valmisteluissa
niin marssin kuin valssin poljennoin.

perjantai 12. helmikuuta 2010

Lynxi on lynxi ja aa-telmia tuhatsata...

Moderni moskuilu* on muotia (8,1100)

Kun ihminen on jo ihmisellekin peto,
mikähän se on Suomen luonnonvaraisille
suurpedoille, arkki- ja ylipetoko?
Viime vuonna paljastui Suomen erämaa-alueilla
10 suurpedon laitonta tappoa
ja yhtä monta yritystä.
Moderni moskuilu on muotia.
Moottorikelkkojen avulla on kiellettyä,
mutta "miehekästä" ja yleistä tappaa näitä eläimiä.

Parasta mainosta lajilleen (Lynx lynx)
ja Lynx-mottorikelkoille teki
ja ensimmäisen kultamitalin ansaitsisi
se ilves, joka syöksylaskun harjoitusrinteessä Whistlerissä
kävi vilauttamassa ylivertaista olumppiakuntoonsa.
Se komeasti aidan yli loikkasi, moikkasi ja huikkasi:
"Mie oon oikea lynksi,
yksikään teistä ei perässäni pysyen suksi!"

*Mosku eli Aleksi Hihnavaarasta (1882–1938) oli
kiistanalainen poromies, joka on kuvattu
kirjoissa, näytelmissä ja elokuvissa niin sankarina kuin
pahantekijänä.

keskiviikko 3. helmikuuta 2010

Hyvä, Marco, kyllä sussa on miestäkin (vähän)

Hyvä, Marco (7, 1099)

Vaikka eläkeläiset ovatkin hulluna
humpasta. Marco B:tä ne ei yhtään naurata.
Ne kaiken minkä kähinsä saa
kurkkuhunsa kyllä kulauttaa.
Eipä lennetty Siiderikukkulaltakaan
Norjaan Suomea edustamaan.
Ei Kuunkuiskaajakkaan siellä menestymään tuu,
vaik työlki ellää, vain voittajat rikastuu…

maanantai 1. helmikuuta 2010

Erilaiset kyykkyyn!

Tosi-tv opettaa nykynuoret pilkkaamaa pudonneita (6, 1098)

2/3 liikuntatunneista pelataan joukkuelajeja.
Opettaja valitsee joukkueitten kapteenit.
Nämä sitten ottavat pelaajia joukkueeseensa.
Viimeiseksi valituksi tuleminen on suuri häpeä.
Jos taas "surkea ja kiusattu" valitaan kapteeniksi,
muut eivät tahdo tämän joukkueeseen.

Tosi-tv-ohjelmien tuomarit ruokkivat
ja vahvistavat tätä "kyykyttämis- ja kiusaamismallia".
Keskeistä näissä ohjelmissa on pilkata
epäonnistuneita ja pudonneita.
Jotenkin tuntuu, että "aikuisten oikeestikin"
olisin kokenut tässä virastossa jotain samankaltaista.
Esimiehen arvioimia henkilökohtaisen palkanosan
suorituspisteitä ei oikein tipu, jos ei istu
"kiltisti ja innostuneesti" esimiehen klaanin kanssa
kahvilla viisastelemassa iltapäivälehden 10:tä kysymystä.
_____
Aa-telmalle antoi aiheen Päivi Bergin sosiaalipsykologian väitöstutkimus
koululiikunnasta, joka tarkastettiin Helsingin yliopistossa 30.1.10.

Ikäni mä muistan sen: lumihevosen...

Talonmiehiä ja lumihevosia tulee ikävä (6, 1098)

Tuskinpa missään mualla
kuin Helsingissä on kaupungin kadut
ja jalkakäytävät yhtä huonosti hoidettuja,
ainakin tällaisena kunnon lumisena talvena.
Nostalgisesti muistuu mieleeni
lapsuus- ja nuoruusvuoteni Tampereella.
Silloin meidän talon talkkari (Taisto Laurunen)
kyllä varmasti huolehti siitä, että
aamulla ennen seittemää oli varmasti
kerrostalon piha, katu ja jalkakäytävä
aurattu, kolattu ja hiakotettu.
Ja lumet oli nätisti kasattu.

Muistuu myös, kun vähintään parin viikon välein
kävi aina lumihevonen, joka veti
kapeita mutta korkealaitaisia kärryjä.
Siinä kun talkkari ja hevoskuski lapioivat
kärryä täyteen,
me lapset veimme hepalle kuivia
leivänkannikoita ja katselimme
kun karvaooppeli niitä turpakarvansa
huurteessa tyytyväisenä rouskutti.

Se oli sitä surutonta nuoruusaikaa
ja Kekkonen presitentti ain'!
Olis' Hesassa nyt töitä talkkareille ja lumihevosille.
Ja hyvä olis' panna nuoria työttömiäkin
viikoks-pariks kunnon lumihommiin…

keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Meistä vainotuista täällä maan päällä...

Holotna pravda (5, 926)

Kylmä totuus on se,
että holokaustilla* ja tulipalopakkasilla
ei ole paljonkaan tekemistä keskenään.
Sen verran on, että samoin kuin
natsien keskitysleirissä kävi juutalaisille,
samoin voi käydä kovilla, tulipalopakkasilla
jos pääsee lämpöä liekehtivä tuli irti.

Tänään on vainojen uhrien muistopäivä.
Tulee kuluneeksi tasan 65 vuotta siitä,
Auschwitzin keskitysleirissä päättyi
juutalaisten kokonaan polttaminen.

Tuhkahautaus eli tuhkaus on sinänsä
ikivanha perinne.
Suomessakin polttohaudattiin vainajia
jo kivikaudella.
Kun maitomies Pasteur n. 1850-luvulla
selvitti tautien tartuntamekanismin,
se sai aikaan sen, että ihmisen tuhkauksen
hyvin perusteltu suosio leimahti
kuin saunan kiukaalla bensiini.
Tänä päivänä tuhkaus on kaunis ja eettinen hautaustapa.
Se myös säästää luontoa ja resursseja,
suojaa eläviä mahdollisilta tartuntavaaroilta,
säästää hautuumaapinta-alaa
eikä hautaan laskemiseen tarvita
kuutta kantajaa.

Kun meistä vainotuista täällä maan päällä aika jättää,
jäljelle jää intimiteettisuoja-arkussa poltettuina
ja luonnon kiertokulkuun uurnassa palautettuina
vain tuhkaa alle neljä litraa.

*holokauston 'kokonaan polttaminen’

tiistai 19. tammikuuta 2010

Se ei meikäläistä kylmi eikä kastele

Ruunebergin torttujen ja laskiaispullien aikaan (4, 1096)

Talvet lämpenevät enemmän kuin kesät.
89 vuoden päästä on Luppolassa, EU-vapaalla
tilallani Keski-Lapissa ilmasto lämpötilaltaan
samanlaista kuin Etelä-Suomessa.
Onneksi tulevaisuutta ei voi pikakelata
ja katsella "menneisyyden kimaroina".
Maailmankirjojen käsikirjoitukset
menevät siihen mennessä vielä
monta kertaa uusiksi.
Monia Kioton (1997) ja Kööpenhaminan (2009)
kaltaisia hikisiä ilmastokokouksia
saavat pitää. Tuskin siltikään
tuloksiin ehtivät.

Kunhan ittensä ja perheensä kanssa pärjää,
pysyy kaukana järistys- ja tsunamialueilta,
syö kotimaisia raaka-aineita
ja sovittaa ekologisen jalanjälkensä
semmoseen monoon, johon on varaa
eikä omatunto soimaa.
Vuosisadan lopun ilmasto
ei meikäläistä paljon kylmi eikä kastele.
Ruunebergin torttujen ja laskiaispullien
aikaan mä silloin…
taidan ottaa molemmat!

maanantai 18. tammikuuta 2010

Viivi Pumpanen - haaskamedian ja riimittelijän unelmainen

Helpompaa se olisi kamelillekin (3, 1095)

Nyt Suomella on taas tuore missi, Viivi Pumpanen.
Haaskamedia sai annospalansa, mitä kaluta.
Ja "raatelemista" riittää. Takaan sen.
Herkkupalana tuli vielä ulkomaalaistaustainen
poikaystävä Pezhman Ahmadi.

Ja mitä teki Paula Lehtomäki.
Hän kepun puheenjohtajaa läheltä
seuranneena viisaasti kauas näki:
Lokoisampaa on ympäristöministerinä
kevättalven hangilla hiihdellä
kuin puoluejohtajaehdokkaana
tupailloista Suparin centtereihin
hiiletä, hikoilla ja riidellä.
Helpompaa se olisi kamelillekin
kuin kahden pienen pojan mamille.

tiistai 12. tammikuuta 2010

Leidet, pitääkö meikit

Com'on, chinook (2, 1094)

Päättyneen 2009 vuoden tilinpäätösjuhlat
pidettiin eilen.
Urheilugaalassa pääpotin vei
vuoden urheilijaksi valittu
Aino-Kaisa Saarinen.

Naisten hiihdon vuoksi en
Vancouverin olympialaisien aikana
en aio yöllä herätä
enkä niitä telkasta töllötä.
Sitä paitsi semmosta tietoa
on rapakon takaa kuulunut
ja näinä päivinä näkynytkin,
että koiranilma (chinook*)
voi hyvinkin nopeasti "syödä lumet".
Lämpötila voi nousta jopa 17 astetta vartissa.
Sehän on siis eurooppalaista
"tukankuivaajaa" eli föhniä jopa tehokkaampi.
Com'on, ladies, take it!
Miten pitää meikit?!

* alkuperäisintiaaniheimo Kalliovuorten rinteiltä;
siltä päin peräisin oleva koirarotu;
etymologisesti chinookkien kielestä "lumen syöjä"

maanantai 11. tammikuuta 2010

Tämä erä käynnistyi tänään

Pysykäämme hengissä (1, 1094)

Tänään viimeistään on katsottava
härkäviikkoja silmästä silmään.
12 viikkoa on pääsiäiseen
arkipyhättä työtä tehtävä
ja taakkansa kanssa kestettävä.
Talviolumppialaisessa hengessä,
Citius, Altius, Fortius,
jos Luoja suo ja pysytään hengissä,
suunnittelemme monenlaisia
uudistuksia, parannuksia
ja muutoksia tänä talvena ja keväänä.

Kaikkia ei tässä erässä, elämäntaistelussa
ja -kehässä enää nähdä.
Ankara lapsuus, rankka elämäntapa,
päässä aivovamma, hormonit ja huumeet veivät
yhden sairauseläkkeellä olleen,
entisen ääniharavan ja kansanedustajan.
Oman kotinsa kanveesilta
löytyi eilen aamuna kuolleena
Tony Halme (47 v.).