tiistai 29. syyskuuta 2009

Ei pidä paikkaansa

ti 29.9.09 Syntyy sellainen käsitys (32, 1062)

Mahtoikohan Nuorisosäätiölle urakoinut rakennusliike
maksaa Vanhasen talon materiaaleja.
Onkohan Yleisradion Silminnäkijä-ohjelmassa
tehty ilmianto lahjusrikkomuksesta vallan perätön.
Tavalliselle kansalaiselle voi hyvin helposti
syntyä sellainen käsitys,
että jompikumpi tai kumpikaan väite ei pidä
paikkaansa.

Samalla päättelylogiikalla minulle on
jo kauan sitten syntynyt sellainen käsitys,
että poliitikkojen puheet hyvin harvoin
ja vaalilupaukset tuskin koskaan
pitävät vähääkään paikkaansa.

maanantai 28. syyskuuta 2009

Antakaa meille meidän jokapäiväinen haaskamme!

ma 28.9.09 Toimittaja on riutta (31, 1061)

Parhaimmillaan tiedotusvälineistö
eli media on vallassa olevien vahti,
joka alkaa pitää ääntä ja elämää,
kun se näkee, kuulee, haistaa
taikka vain vainuta jotain hämärää tai mätää.
Erityisesti sen pitää haukkuaräksyttää,
kun vallanpitäjien touhuissa on
salaperäistä kähmintää.

Pahimmillaan media on sompionkielellä riutta
eli petoeläin tai lintu, joka käy ja syö haaskalla
ja jonka elinehto ja tahto on, että tulee haaskoja.
Poliittinen ruumis
on toimittajille mitä parhain haaska!

Mitä viidentoista vuoden päästä
852:sta Estonia-tragediassa hukkuneesta?
Antakaa meille meidän "jokapäiväinen"
haaskamme!

perjantai 25. syyskuuta 2009

VaHa II - LAMA on ekan erän jälkeen tilanteessa 0-3

pe 25.9.09 Pirusti odotettu erätauko (30, 1060)

Olkoon pääministeri mitä mieltä tahansa
vaalirahakohusta tai eduskunnan
hajottamisporusta.
Olkoon tasavallan presidentti mitä mieltä tahansa
kehitysmaiden naisten osuudesta
maapallon ilmastonmuutoksessa
tai ennenaikaisten eduskuntavaalien
toimittamisesta koto-Suomessa.

Vuorotteluvapaani jälkeen
olen nyt seitsemän viikon mittaisen erän
katsellut tätä matsia VaHa II - LAMA.
Tilanne on 0-3.
Itse en ole toki joutunut tai päässyt
vielä kertaakaan kentälle,
kunhan tässä olen TEMin farmijoukkueen
nostoväkijengin viltissä turpani
kiinni pitää yrittänyt…

Nyt ekalla erätauolla ajelen
viikonlopuksi Lappiin katsomaan
ruskaa ja paistamaan makkaraa.
Kaksi erää olisi sitten vielä jäljellä,
kunnes tasan kolmen kuukauden perästä
onkin sitten jo armollinen joulupäivä.
Siihen mennessä tämäkin matsi ratkeaa.
Tällä menolla voi olla, että VaHa II:kin
vaihtaa divisioonaa…

torstai 24. syyskuuta 2009

Bruce jatkaa, jatkakoon, onneksi

To 24.9.09 Bruce 60 v. eilen (29, 1059)

Tänään onnittelen Brucea.
Sen 60-vuotispäivä oli oikeasti jo eilen.
Mulle Bruce ei ole ollut koskaan
läheskään Juice veroinen.
Aikoinaan jokapäiväisillä
TRE-HKI-TRE -junamatkoillani lueskelin
Brucen 1975-85 live-albumin
biisien sanat oikein syventyen
ja sanakirjaa selaillen.
Silloin ainakin
"oman pääni musiikkihyllystössä" jäsensin:
Bruce on Amerikan Juice ja Juice Suomen Bruce!

Aika vaikeata olisi ymmärtää
Brucen biisien suosiota ja sanomaa,
jos niiden tekstejä ei suhteuttaisi
ja yhdistäsi Amerikan maailmanmenoon
ja sen aikaiseen nuorison elämäntavan "pulssiin".
Sama aikansa tilanneyhteys liittää
Juicenkin tuon aikaiset kappaleet
Suomen yhteiskunnalliseen muutokseen
ja kaupungistumiseen
(Tangosta Kaavin Iloharjun lavalla
Tampereen aamuun tai Viimeiseen kylähulluun).
Juicen tekstit on värikästä suomenkiältä,
Brucen lyriikka vaikeasti eri merkityksissään
avautuvaa mutta varmasti myös
vivahteikasta amerikanlängvitsiä.

Juice päätti lauluntekemisensä
jonnekin 450:n itselleen tehdyn
kipaleen paikkeille.
Bruce jatkaa ja on jo
päässyt kolmensadan kieppeille;
jatkakoon, onneksi!

tiistai 22. syyskuuta 2009

Autojen määrään maailma ei huku

ti 22.9.09 Muka autoton päivä (28, 1058)

Tämä päivä on autoton päivä,
Suomessa jo kymmenes, muka autoton.
Minä en olen siihen täysin syytön ja osallistumaton.
En autoani päiväksikään boikottiin laita.
Auto on ihmisen keksinnöistä parhaita.

Se on pakko myöntää,
mikä tosin samalla ihmetyttää,
että uusia autoja tehdään ihan liikaa
tähän maailmaan.
Autoteollisuuden varaan on syntynyt mammutti,
joka joutuu sopeutumaan eli menettämään kokoaan ja mahtiaan.
Sen ruokahalua (jatkuvasti kasvavaa kysyntää)
ei pystytä enää ruokkimaan,
vaikka Kiinan ja Intian autokanta tulleekin
15 vuodessa tuplaantumaan.
Toivottavasti kännykkä-Suomikin saa osansa
uuden auton aikaan saamasta työstä ja toimeentulosta,
sen kierrätysmateriaalien, biopolttoaineiden
ja kulkuakkujen kehittämisestä ja tekemisestä.

Sitä odotellessa väitän, että autojen määrään
”maailma ei huku”.’
Maapallomme tai ainakin ihminen tuhoutuu
omien lajitoveriensa nälkään
ja tuntemattomiin sairauksiin kuolevien määrään,
luonnon ja ilmaston kestokyvyn järkkymiseen
erilaisina luonnonkatastrofeina
sekä sekopäisten johtajiensa ja terroristiryhmiensä
mielettömään kansakuntien ja koko ihmiskunnan tuhoamiseen.
Silti aina saattaa jäädä jonnekin maailmankolkkaan joku:
Myrskyluodon Maija tai Nestori Miikkulainen…

torstai 17. syyskuuta 2009

Pientä, sävähdyttävää ja ihanan ainutkertaista

18.09.09 Kuhakin on kala (27, 1057)

Kuhakin on kala, omena puusta putoava
ja puolukka punainen, pirtsakka marja.
Metsäsienillä ja perunoista täyttyy helposti pieni koppa.
Siinäpä on sitä alkavan viikonlopun syksyn satoa.
Arkisia työasioita, rahahuolia ja muita murheita on
aivan tarpeetonta viikonvaihteessa mielessään vatvoa.
Sopiva annos sielun uusinnosta
löytyy syksyisestä luonnosta!

Iltasella mene saunaan, sytytä kynttilä,
elämänkumppanisi kanssa nauti olutta,
punkkua tai valkkaria.
Niin pientä, sävähdyttävää ja ihanan ainutkertaista
on ihmisen elämä…
ainakin ennen maanantaita
ja vanhaksi tulemista.

"SE asia on pääosittain puolisoni..."

17.9.09 Jep, jep... (26, 1056)

Kitukasvuiset koivut nyökkäilevät
tuulen puuskittaisille kysymyksille.*
Nuijakas mies, entinen puolivallaton leskimies, vastailee toimittajille:
Mitäs minä voin sille;
Nova-Gruppi rahoitti, mitä rahoitti!
Sehän on nyt jo imperfekti,
mikä tosin sanan latinasta tulevan alkuperän mukaisesti
on juuri tässä tilanneyhteydessä
Novan konkurssin päätökseen saattamattomuuteen
viitaten epätäydellinen.

Minulle elämässä on ollut ja on edelleen
sijamuodoistamme paljon tärkeämpi
ja läheisempi futuuri.
Sehän kuvaa yleistä tulevaa tekemistä.
Sen miettiminen on shakinpeluun lisäksi
yksi lempiharrastuksistani.
Niin; ja nyt on myös tuo peijakkaan tuottelias
ja lisääntymisikäinen Jenni.

Toinen tähänastisista pojistani,
olikohan se nyt Matias (29 v.) vai Nuutti (34 v.),
panivat vaimonsa kanssa ja käynnistyi sellainen prosessi,
että minusta on seuraavalla kvartaalilla tulossa isoisi.
Ja onhan tässä fantastisia vaalejakin:
palloliiton vaalit, eduskuntavaalit 2011
ja presitentin vaalit 2012...

Hauki on kala. Tiedämme sen.
Mutta SE asia taas, kalavalheista poiketen,
on pääosittain puolisoni Jenni Haukion.
Onhan siitä pressanvaalivauvasta
näkynyt olevan puhetta ja juttua,
mutta toistaiseksi vain tiedotusvälineissä.
Siksipä en halua kommentoida vielä tässä,
minkä firman sponsoroimissa kuljetusvälineissä
Niinistöjen klaanin uusia jäseniä ollaan lykkimässä…

*Jenni Haukion kolmannesta runokokoelmasta, Sinä kuulet soiton,
(julkaistaan 20.9.09 Porissa).

tiistai 15. syyskuuta 2009

Maailma on mielettömien temmellyskenttä

Luonnon pudotuspeliä vai mielettömien temmellyskenttä (25, 1055)

Ei ole kauankaan,
montaa sataa vuotta,
kun luonto hoiti valinnan.
Oikeaan, ankaraan elämäntaisteluun sopeutumattomat
menettivät jatkopelipaikan.
Siihen luonnonvalinnalla oli keinonsa
hukkumiset ja jäihin putoamiset,
kaatuvan puun tai vierivän kiven alle jäämiset;
ja tietysti fyysiset ylirasituskohtaukset ja villieläimet.
Siinä niin miehistä kuin naisista otettiin mittaa,
evoluutiolle kelpaavia ominaisuusyhdistelmiä
testattiin. Huonoimmat karsittiin.

Entäpä nyt: kaikenkarvaiset saavat
kukkia ja mellastaa kuritta, ilman luonnonvalintaa.
Surullisinta siitä on se, että autot, aseet
ja muut tekniset vehkeet ja vempeleet
mahdollistavat ja liian usein tekevät sen:
karsittavat ja pelistä pudotettavat
syyntakeettomat tappavat ja tuhoavat
täysin syyttömiä.
Siinä menee samalla ihmisen evoluution kannalta
uudenlaisia ja hyödyllisiä ominaisuusyhdistelmiä.
Viime viikonloppuna saatiin taas tästä
mielettömien sekopäitten temmellyksistä
monta surullista esimerkkiä.

maanantai 14. syyskuuta 2009

Kuolema on myös aamuyöllä valppaana

ma 14.9. Elämä ei ole tietokonepeliä (24, 1054)

Tiatsikalla voi virtuaalisesti hurjastella
pitkin kaupungin katuja
yli satasen nopeudella.
Se on monista nuorista kivaa ja oikeantuntuista.
Pelissä autolla saa ajaa puistokatua
ja vaikka suoraan päin isoa koivua.
So but; voit aloittaa uuden pelin ja hurjastelun
"uusi peli" -kuvaketta klikkaamalla.

Elämä ei ole yhtä simppeliä.
Se on kerrasta poikki
ja sitten ikuisesti päättyvä.
Kuolema on jokaisella eläväisellä aina mukana.

Koivu ja tähtiä, kuolema ja seuraava lähtijä
ovat uskomattoman äkkiä paikalla,…
kuten Porissa pyhänä aamuyön usvassa,
kun17-vuotias ajokortiton
ajoi ylinopeutta umpihumalassa ja kuskasi samassa autossa
kolmea muutakin nuorta.

perjantai 11. syyskuuta 2009

Itse Huuakotti

pe 11.9. "Itse Huuakotti", I suppose (23, 1053)

Rauhaa, rauhaa, rauhaa Afrikkaan
me toivotaan ja tehdään kaikki mitä voidaan.
Murhaa, murhaa, murhaa Ruandaan
Suomen sinivalkoinen pulu lähtee tänään tutkimaan.

Se mihin YK:n ja EU:n rauhan turva- ja pakottamisjoukot
tai Haagin ihmisoikeustuomioistuin eivät ole pystyneet,
onnistuu Porvoon käräjäoikeuden kansanmurhajoukkueelta
POKAOIKAMUlta helposti ja kuukaudessa.
Sen pitäisi vain muistaa
pysytellä riittävästi varjossa,
poissa polttavan auringon alta,
juoda riittävästi nestemäisiä nautintoaineita
ja että karaokessa Chickadua-joella
kukaan ei vain purskahtaisi Thorbjörn Egnerin
kappaleeseen ’Vesle hoa somvaren hottentott’
eli Jukka Virtasen suomenkielisin sanoin Hottentottilauluun.

Aina saattaa olla paikalla…
paitsi tietysti suomalainen hömppäuutismedia
myös itse Huuakotti,
ensi kesän jalkapallon MM-kisojen
tuomaritarkkailijana.

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Hävettää olla suomalainen

9.9. Kuolkaa nuorena (21, 1051)

"Kuolkaa nuorena.
Ei ole vanhaksi tuleminen",
tapasi äitivainaa sanoa.
Sitä on uskominen ja toivominen.

Suomessa on vanhustenhoito ja -huolto
Irakin vankienkohtelun tasolla:
peteihin sidottuina,
lukkojen taakse teljettyinä,
pari kertaa kuukaudessa suihkutettuina,
vaippoihin laskemaan pakotettuina,
ulkoilmaa pääosin vain ikkunan läpi
ja raosta tarjoiltuina….
Mutta mömmöissä pisaa.
Pillereissä ei kitsastella.

Syy ei ole hoitajien,
ei suinkaan pienipalkkaisten, ylikuormitettujen
sisar- tai velivalkoisten.
Syy on hallituksen ja kansanedustajien,
kuntien päättäjien.
Hävettää olla suomalainen,
Suomen rakentaneiden ikäihmisten
ikääntyvä jälkeläinen.

tiistai 8. syyskuuta 2009

Ei ole helppo olla hautomakoneen kukonpoikanen

8.9. Kukonpoika-rehumyllymurskain (20, 1050)

Kaikille se ei ole
lottovoitto syntyä Suomessa,
ainakaan jos sattuu olemaan
kananmunanhautomakoneen poikasista
se kukkopoikanen.
Jo ensimmäisen elinpäivän aikana
tulee elämän kuljetinpolulla
kolmikaistainen haara.
Erityinen vaara tai oikeammin äkkikuolema
odottaa sillä kaistalla,
jonka päässä odottaa kukonpoikaa
rehumyllymurskainkone.

Tämmöisiä koneita valmistetaan Suomessa
Niitten päämarkkina-alue on USA:ssa.
Mutta miten käy NHL-rookeille
ja Suomen poliittisille broilereille?

maanantai 7. syyskuuta 2009

Luonto voittaa aina

7.9. Silloin, nyt ja aina (19, 1049)

Myrskyn edellä ja jälkeen
on yleensä tyyntä.
Tänään iltapäivällä oli
hyvän sään aikana syytä hiljentyä.
Tasan 80 vuotta sitten
Kuru-laiva upposi.
Silloin puuskissa oli jopa 30 m/s,
pohjois- ja vastatuuli myrskysi:
laiva kallistui ja kaatui,
138 hukkui, 22 pelastui.

Mitä opimme siitä nyt?
Ihminen on geenikäs ja älykäs,
koneet ja kulkuneuvot toimivat ja kulkevat…
Mutta silloin, nyt ja aina:
sattumat ja luonnonvoimat mullistavat
ja kaiken uuteen järjestykseen panevat…

perjantai 4. syyskuuta 2009

Myöhästyi omista hautajaisistaan

4.9. Audi ja loppu (18, 1048)

Otetaan nyt esimerkiksi tämä
17-vuotias nuorukainen, joka kaahasi
viime yönä Haapajärven keskustassa
sataaneljääkymppiä viidenkympin alueella.
Sitten vielä syntyperäinen Suomen kansalainen
puhalsi 1,85 promillea.

Voi herttileili sentään; toisaalla
tuolla Walloissa joku Jaksonin Mikaeli vitkutteli,
niin että myöhästyi omista hautajaisistaan
puolisentoista tuntia.
Sossun suosittelema kultainen arkku,
ovh. vain 80 000 dollaria,
ei ollut yhtään aikasemmin perillä.
Että mitäs siihen sanotte…

torstai 3. syyskuuta 2009

Joka Kieseillä ajaa, se audeista puhuu

3.9. Pitäs vähän ajatella enste (17, 1047)

Joka kieseillä (kirkkokärryillä) ajaa,
se kieseistä puhuu.
Herra 59-Kiesi luultavasti tiesi
mistä puhui,
kun audeista ja naisista puhui.
Audeista en itse tiedä mitään:
parilla kaverillani sellainen on.
Naisista luulen jotain tietäväni
tai oikeammin tietämykseni ja tuntemukseni
on enemmänkin hyvin henkilökohtaisia
käsityksiäni ja särmikkäitä (kuten aina)
mielipiteitäni.

Autoja minulla on ollut runsas puoli tusinaa.
Niitä on mm. ruostumisen
ja erilaisten kalliisti korjattavien vikojen takia
ollut tarve ja pakko vaihtaa.
Onhan siinä samalla voinut haluta ja saanutkin
vähän luxusta ja statustakin.
Vaimoja ei mulla ole ollut, ei ensimmäistäkään vaimoa.
Yksi kihlakumppani (perinteisesti nainen)
on ollut jo kohta kahdeksan vuotta.
En ole tullut mieleeni siitäkään erota.

Audin myyntijohtaja Esko Kiesi erosi
(STT:n uutinen tasan 10:00).
Sitä se tiesi, kun ämmiä
autoihin vertasi!

keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Luojamme pienet mutta uskolliset apulaiset

2.9. Luojamme pienille apulaisille (16, 1046)

Tärkeintä elämässä ei ole,
mitä ihminen tekee,
vaan tärkeintä on se,
millä tavoin ja millä uskollisuudella
hän tehtävän suorittaa.*

Tähän samaan minua ei ole kukaan tai mikään
viimeisimpien virkavuosien aikana eikä ainakaan
vuorotteluvapaalta paluuni (10.8.09) jälkeen
innostanut, kannustanut tai motivoinut.

* KUNNIAKIRJA Uskollisesta ja uutterasta
32 vuoden palveluksesta
luojan apulainen Martta Vesivalolle
Tampereella, syyskuun 6 p:nä 1956

Tampereen Pellava- ja Rauta-Teollisuus Osake-Yhtiö

tiistai 1. syyskuuta 2009

Tasan 70 vuotta sitten

1.9. Suomi on sisukas EU:n alusmaa (15, 1045)

Siitä on tasan 70 vuotta,
kun Aatu marssitti Saksansa Puolaan.
Se hyökkäys oli silloin muka, ehkäpä, yllätys.
Vajaa kolme kuukautta siitä neukut
samalla Molotov-Ribbentrop -sopimuksen "oikeutuksella"
ja Mainilan lähtölaukaukset itse ammuskelemalla
luulivat panssarivaunuineen jyräävänsä
juuri (23.10.39) yhdeksän vuotta
täyttäneen Unto Uuno Monosen satumaan, Muolaan.

Se ei sitten enää tullutkaan yllätyksenä,
mutta kylläkin pyytämättä ja, kaikkine
kauheine menetyksineen ja seurauksineen,
minun historiakäsityksessäni
jopa Luojan lykkynä…