Nostalgiamusa on paras lääkite!

Twist, soi Yyterin (34, 1124)

Vielä on sentään suomen kielen vaalijoita,
joita valtiovaltakin huomioi ja kunnioittaa.
Vapun alla 28.4.10 kun tämän vuoden
tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot jaettiin,
yhden oikeutetuimman ja tavallisen kansan arvostaman
sai toimittaja (Jarmo) Jake Nyman.

Niitä yli 15-vuotiaita, jotka eivät YLEn radiokanavilla
ole kuulleet Jake Nymanin musiikkiohjelmia,
liinee tosi vähän, harvassa.
Kohta jo 40 vuotta (vuodesta 1972) Jake on selkeällä
ja vivahteikkaalla suomen kielellä julistanut
ja edustanut ohjelmissaan (Onnenpäivä, Pop eilen – tänään
Kovan päivän ilta, Rockradio, Nousevan auringon talo jne.)
sitä totuutta, mitä nyt totuudella
popmusiikista ja erityisesti Suomi-popista
yleisesti voidaan ymmärtää.
Lähinnähän se on valtava tietomäärä, joka jotenkin
liittyy suomalaiseen kevyeen musiikkiin ja sen esittäjiin.

Erityisen hienoa ja arvostettavaa on lisäksi
Jaken rauhallinen, uskottava mutta silti ilmeikäs
artikulointi eli ääntämistapa.
Hän kuuluu jo nyt ehdottomasti samaan
legendaaristen sinivalkoisten äänien sarjaan
kuin Pekka Tiilikainen ja Katri Helena,
kohta jo Suomen jääkiakkomenestyksestä riippumatta
Anza Mertaranta.

Jake Nyman on sellainen jätkä,
jota mielelläni kuuntelisin ja kuulisin vielä
eläke- eli rokkituolivuosinanikin.
Meitä 70-luvun nuoria on hoiva-aikakautenammekin
sitten niin helppoa paimentaa ja nukuttaa:
pannaan kiikkustuoli tasasivuisen kolmion
yhteen kulmaan, stereokaiuttimet kahteen nurkkaan
ja avataan YLEn äänite Pop eilen, toissapäivänä,
viime viikolla, silloin kuin Baddingin Paratiisi tuli,
juhannusaattona 1976, hän sinun on, jee, jee…
Nostalgiamusa on paras lääkite!