Kiroilevainen ja runoilevainen kesä-Suomi!

Maa kiroilevien siilien ja runoilevien piispojen (37/1129)*

Jos Herra ynnä Pyhä Pietari,
ne niin kuin muinoin täällä matkaisi,
niin mitähän ne tänäin tullen viikonlopun ja illansuun,
tuumaileisivat verrattuna Leinon 1897
"Legendana" kirjoitettuun…

Voi olla, maa on yhä karu ja kaukanaki,
ja kepu pettää niin kuin aina ennenki,
mut kansa, se on yhä kumma ja hairahtelevainen:
valitsivat jopa piispaks' akan - naisen runoilevaisen.


Rape.

* Innoituksen oli Eino Leinon
LEGENDA (kokoelmasta Yökehrääjä 1879)


”Kun Herra ynnä Pyhä Pietari
ne merta, maata muinoin matkasi,
niin kerrotaan, he kesäillan tullen,
myös saivat Suomenmaalle siunatullen.

He alle istahtivat koivupuun,
mi kasvoi kaltahalla salmensuun,
ja tavan mukaan pikku toraan jälleen
he joutuivat. Sen Pietar’ alkoi tälleen:

”Oi Herra, mille maalle jouduttiin!
Mik’ kansa, köykkyselkä, köyhä niin!
Maa karu, kallioinen, pellot pienet,
ei muuta hedelmää kuin marjat, sienet!”
Mut Herra hiljakseen vain hymyili:
”Voi olla, maa on karu, kylmäki,
ja vilja kasvaa voisi vikkelämmin,
mut kansa, sen on sydän kaunis, lämmin.”

Näin lausuin Herra hymyi hiljakseen.
Ja katso! Kumma hohde peitti veen,
suo kuivi, korpi kaatui, metsä aukes,
ja vainiolta roudan valta raukes.

Pois Herra kulki kanssa Pietarin.
Mut kerrotaan, kun illoin kesäisin
sa istut koivun alla, on kuin täällä
viel’ liikkuis Herran hymy vetten päällä.”


Onnittelen kaikki huomisen ylioppilaita
ja heidän kasvattajiaan!