Elämä on kuin virke...

Herra, varjele (28, 1158)

Elämä on kuin virke.
Sen loppuun pannaan piste.
Siitä mihinkään ei valittaakaan voi.

Toi sama koskee meitä kaikkia kuolevaisia:
Lennonia, Saarioisten omistajia, isokenkäisiä
ja Kari Tapio -Jalkasia.
Isompi "haaska" yleensä tuo paikalle
enempi erilaisia "surevia",
pesänjakajia ja edunsaajia
ynnä muita ahneita lohtupalvelujen tarjoajia.
En millään pääse irti siitä ajatuksesta,
kuinka Kari Tapion levy-yhtiössä nyt hykerrellään:
"Lähtipä se hyvään aikaan.
Joulumarkkinoille kyllä ehditään
vielä muisto-cd-kokoelma pukkaamaan."

Oman kuolemansa aikaa ja paikkaa
ei voi itse valita,
(paitsi jos se tapahtuu oman käden kautta).
Mutta itseään saa syyttää kyllä siitä, JOS
hukkuu avantoon pudottuaan sinne
jonkun ajoneuvon kuljettajana;
kuolee tasoristeysonnettomuudessa
veturilta kuonoonsa saaneena; taikka
päättää päivänsä "huru-ukkoaikana"
eli silloin, kun jo voisi olla elävänä eläkkeellä,
mutta "hiihtelee" virkapaikalleen kesät-talvet
korvaamattomana, eläkevakuutusyhtiöiden
ja valtiontalousvallan kannustamana
päivää vaille 68 vuoden ikään saakka.

Herra, varjele, että en minä ainakaan tuohon
viimeksi mainittuun syntiin lankea.