Uusi päivä ja vuosi on armo uus'

Armollista joulunaikaa; kiitän myötäelämisestänne (62, 1092)

Sellaisen siitä saa,
minkä on viitsinyt ja jaksanut valmistaa,
mihin on varaa tai luottoa
ja missä sitten saa olla tai joutuu olemaan joulunsa.
Paljon ei enää ole järjesteltävissä ja tehtävissä:
Tuomaan päivässä jo mennään.
Jouluaattoon on enää kolme yötä!

Lapsiperheissä vietetään joulua
lasten ehdoilla ja joulupukin tuomien
lahjojen määrän ja tyytyväisyyssaldon ehdoilla.
Vanhus kiittää, kun vielä täksikin
jouluksi elonpäiviä riittää.
Lastensa ja lastenlastensa joulussakin
hän mielellään piipahtaa,
kunhan saa viettää myös täysin
omaehtoista joulunaikaa
kotonaan, oman lapsuutensa joulumuistoissa
vielä elossa olevan puolisonsa kera.
Erityisen tärkeää on myös käydä
sytyttämässä kynttilä
vanhempiensa, jo edeltä poismenneen
puolisonsa tai muun rakkaan lähiomaisensa
haudalle.

Vuosi 2009 on päättymässä.
Minulle tämä vuorotteluvapaavuoden jälkeinen
syyskausi oli tosi vaikea,
syitä siihen on tässä
turha enää penkoa.
Ja ollaanhan tänään vuoden lyhimpänä päivänä
taas jo onneksi talvipäivänseisakkeelta matkalla
kohti uutta vuotta ja valoa.
Yritän olla ja olkaamme pettymyksistämme huolimatta
itsellemme ja muille epäonnistuneille
lajitovereillemme armollisia.
Tärkeintä joulunaikaan on löytää
kaiken krääsän ja hössötyksen seasta
oma sisäinen levollisuus.
Jokainen uusi päivä ja vuosi
on armollinen uusi mahdollisuus!

87 korttia on pelissä

Se on täytetty (61, 1091)

Joulunalun "inhottavin" etappi
on nyt ohitettu ja jopa ihanneajassa.
Joulukortit on kirjoitettu ja
postin punaisiin joulutervehdysten
postituskuoriin pantu.
Olisivat saaneet nuo postisäkkikuoret
vain olla vähän isompia,
ei olis' tarvinnu A5-kirjekuoria
samankokoiseen "nakkikuoreen" sulloa.
Kyllähän noita honkajokilaisia halpajoulukortteja
olis' yhteen mahtunu enempi,
mutta kun on oikein kalliilla mustesuihkuvärillä
viime yönä tulostettu.
Eihän sellaisia montaa siihen mahdu.

Nyt sitten jäämme ottamaan sydänsyrjällään,
että päästään lopputulosta pisteyttämään:
Jos kortteja tulee sellaisilta,
joille ei lähetetty, tulee miinus;
jos kortteja ei tule sellaisilta,
joille lähetettiin, tulee plus.
Niitten saldo on sitten joulukorttikisan lopputulos!
87 korttia on pelissä!

Tänäänkin säädyllinen juhlinen on suotavaa

Liputuksesta tänään Suomen lipulla (60, 1090)

Jean Sibelius syntyi 8.12.1965.
John Lennon syntyi 9.10.1940.
Jean Sibelius kuoli 20.9.1957.
John Lennon murhattiin ja kuoli 8.12.1980.
Tänään on 8.12.2009:
Sibeliuksen syntymästä on 144 vuotta
ja Lennonin kuolemasta 29 vuotta.

Vaikkakaan Sibelius ei elinaikanaan
päässyt kuulemaan mitään Lennonista
on täysin mahdollista, että Lennonin
korviin ehti kantautua joitain
Siben teoksista, vaikkapa Finlandia-hymni
This Is My Song ("A Song of Peace")
Lloyd Stonen sanoin Finlandia-hymni säveliin.
Jotain sibeliaanista, ainakin minulle,
sisältyy seuraaviin, Beatlesin jälkeisiin,
Lennonin teoksiin (in alphabetics):
God,
Happy Xmas (War Is Over),
Imagine,
Love,
Working Class Hero.

Kun sisäasiainministeriö on
oikein määrännyt liputettavaksi
virastoissa ja laitoksissa tänään 8.12.2009
säveltäjämestari Jean Sibeliuksen
syntymäpäivän johdosta
ja on suosittanut vastaavaa yleistä liputusta
ja kun se 2011 Yliopiston
almanakkatoimiston mukaan
painetaan oikein almanakkaan,
pidän tämänkin päivän juhlimista
säädyllisin menoin tarkoituksenmukaisena
ja suotavana.

Miksei saa jäädä itsenäisyyspäivän jälkeen lepäämään...

Tikkakosken mannekiinit ja Linnan kuningattaret (59, 1089)

Koville se otti eilinen itsenäisyyspäivä.
Onneksi itsenäisessä Suomessa on rauha.
Ei siis ole pelkona äkkikuolema rintamalla
tai suruviesti kotirintamalla.
Mutta kyllä se otti koville,
kun eilen piti noin 11 tuntia
katsella telkkari.
Lounaskin piti nauttia olohuoneessa,
Tuntemattoman sotilaan
turhaan kaveriaan etsivän herneen sopan
ja Hietasen suolasilakkahiukopalan
audiovisuaalisen tunnelman lomassa ja keralla.

Kun naurun ja isänmaallisuuden kyynelkanavat
tulivat 169:ssä minuutissa tyhjiksi vuodatettua,
alkoi kolmen vartin puoliaika
ennen Linnan vastaanottoa.
(Senkin ajan olisi voinut toki katsella
FST:ltä Srämsötä.)

Linnanjuhlissa on joka kerta aina sama
vuosikertomuksen kaltainen kaava:
montako Mannerheimin ristin ritaria
(eilen enää yksi, Tuomas Gerdt, kolmesta
hengissä olevista paikalla);
ketkä ovat heti kättelyssä
daaminsa helmantallaajia; sekä
mitä von Döbeln sanoisi,
Linnan iltapukukuningatardaamien
kaula-aukkoja katsastaisi…

Sellaista se on elämä: rakentamista kuin uunintekijän

Harva meistä koskaan valmistuu (58, 1088)

Uu-uu-uu, än-ii-ni, uuni,
tulipas tehtyä 10 vuoden duuni.
Siitä hyvästä kävin eilen pokkaamassa
30 donan palkinnon.
Pistin oikein kaulaan solmion.

Ittekin vähän ihmettelen,
mitenkä saatoin saada Uunin kansien
väliin niin paljon tekstiä
mutta niin vähän lukemista.
Sellaista se on ihmisen elämä:
rakentamista kuin uunintekijän.
Yhdessä syksyssä saa aikaan hyvin vähän.
Mutta jos saa vielä jatkaa talven yli,
kevään ja kesän, aina jotain pientä tapahtuu!
Tärkeitä lienee, että siinä arkisen tekemisen
ja jokapäiväisen elämisen myötä ihminen
itsekin rakentuu, oppii, kouliutuu, hiotuu, saumautuu.

Harva meistä, toisin kuin uuni,
koskaan valmistuu.
Valitettavan moni joutuu
äkkijättämään pelikentän
kesken kiireisen, työntäyteisen
tai muuten itselleen sopimattoman
päivän ja erän.

Kipinän tälle antoi Antti Hyryn Finlandia-voitto
kirjallaan Uuni.

Onks Viljo-sikaa näkyny?

1. luukku: yksi lautanen (57, 1087)

Joulukuun viettomme alkaa
armottomilla uutisilla.
Lissabonin sopimuksen voimaantuloa
merkitsee Suomelle heti
sikamaisia leikkauksia.
Samanaikaisesti ensi viikolla, kun
Juicen Sika-laulun tarkoittamat elukat
ovat matkalla Nurmon kinkustamoon,
presidentti Halosen matka
Eurooppa-neuvostoon on evätty
"vain yhden lautasen tähden"!

Se toinen, Suomen ainoa,
on katettu vain Suomen perustuslailliselle
pääministerille,
joka siis osallistuu sille illalliselle,
jossa suunnitellaan uusia leikkauksia
ja himokkaasti kuolataan ja leikataan
mahdollisesti ruotsinsuomalaisen Viljo-sian kinkkua.
Ja illan päätteeksi säästetään,
kun säästytään sen toisen lautasen tiskaamiselta.