Meuhkaa vähän etes sinä, Esko-Juhani Tennilä!

Vee-Ärräpäitä vaihtoon (24, 1116)

Ennen: puupäät metsähallinnon
tappoivat vesakon niin kuin nuorison.
Nyt: VeeÄrrän päitä ei putoile eikä heilu pallit,
vaikka kaatuilevat vaunut katkeilevat ratapölkyt.
Ja luulisi, että jos olisi järjestelykykyä,
taitoa ja osaamista, pitäisi tuollainen
radanpätkävaurio muutamassa tunnissa tai ainakin
yhden yön jälkeen kunnossa olla.
Mutta ei; korjausporukan urakka
näyttää sujuvan kuin pikkupoikain
kaivinkone- ja kuorma-autoleikit hiekkalaatikolla.
Saattaapi vielä olla, että joutomiesten nokkamies
on Lapissa talvilomilla.

Sillä aikaa vaalikarjaa kuljetaan
ainoastaan Tikkurilaan.
Siinä sitten sullotaan paikallisjunaan
ja Pasilaan,
missä perille Helsingin asemalle menevä juna,
sen raide ja lähtöaika arvotaan aamuin-illoin…

Tulta "munivaisille", urakkamiehet duuniin,
junat raiteille ja aikataulussaan Tampereelle…
vappujuhliin.

Kansallinen veteraanipäivä ja 20 vuotta Rapena...

Veteraanit, Merja ja Rape (23, 1115)

Tänään 65 vuotta sitten
viimeisetkin Saksan 20. vuoristoarmeijan
sotilaat vetäytyivät Kilpisjärveltä
Norjan puolelle rajaa.
Nuorella luutnantti Eino Kivikoskella
oli ilo ilmoittaa, että saksalaiset
on nyt karkoitettu Suomesta
ja Suomen lippu nostettu rajalla.

Vuodesta 1987 on tänä, 27.4., päivänä
vuosittain vietetty kansallista veteraanien päivää.
Tänään veteraanipäivän päätapahtuma on Tampereella
Noin 2 500 veteraanin ja heidän omaistensa lisäksi
juhlaan osallistuvat presidentti Tarja Halonen
ja puolisonsa Pentti Arajärvi.

Liputuspäivän nimipäiväsankari on Merja.
Ja tänään olen ollut 20 vuotta Koskisen Rapena.
Koskis-nimen antoi silloinen Lapin radion
"päätoimittaja" Juhani Niska.
Rape on perua Spede Show:sta,
tamperelaisparisko Rapesta ja Riitusta.
En veteraanipäivääkään vaihtaisi pois…

Avioliiton 5 000 ensimmäistä palaa: pelkkää taivasta!

Me mentiin naimisiin! (22, 943)

Pääsin armeijassa 1976 rippille,
runsas viikko sitten (17.4.) avioon.
Lontooseen ei ollut tuhkamunarokon
pelossa lähteminen.
Nautiskelimme, kun tyydyimme haniviikkoon
Suomen Tampereen lähialueilla:
punarintojen laulaessa jon ennen auringonnousua,
jäiden tummetessa ja rantojen auetessa Längelmävedessä,
Tampereen Teatterissa 'Viimeistä sikaria' katsellessa,
Kari Tapiota Tampere-talossa kuunnellessa,
Ansu-kissan tyytyväistä pörinää kuunnellessa,
tiaisten vuoksra-asuntoihinsa pönttöytyessä…

Vuoden ja ehkäpä yhteisen elämämme
paras aika on vielä edessä!

Kohtalo pitää tiukasti sarvista kiinni...

Hyvä, Madde! (21,1113)

Nyt mä lähden tästä parisuhteesta ja läävästä pois!
Älä ikinä hättäile! Kiertele, kokeile ja makustele!
Tollasia nykyisen kihlakumppanisi kaltaisi
bubbe-Joonaita kyllä löytyy, pilvinpimein
Ruottinmaasta ja aina!
Länsi-Götanmaan herttuattarena
kannattais kattella kuningatarkunnan rajojen ylikin.
Suomen Lapista löytyisi sulle
varmasti tarjokkaita poromiehiä yllin kyllin…

Minä itte alan olla oman elämänvaellukseni
erotusaijan sellaisessa kaarteessa,
joka vääjämättä johtaa loppuviikosta
rengasaitaan eli kirnuun.
Porolla on siinä vaiheessa
vain kaksi vaihtoehto:
se vedetään luukusta joko elo- tai tappokonttoriin.
Minua kohtalo on jo pitkään ollut
tiukasti sarvissa kiinni.
Lauantaina 17.4. se tarjoaa sitä kolmatta vaihtoehtoa:
NAIMISIIN!

Suorastaan tiurastaan paskaan

Älä itke, Marja pien (20, 1112)

Sen siitä saa,
kun untuvikkona
keinoilla arveluttavillakin
ministeripallia hamuaa
Sitten sen vasta itse tajuaa,
kun putoaa omaansa, tiurastaan paskaan.
Älä siinä selittele ja ryve.

Ei kansa äänestyskopissa vanhoja muistele,
saati sitten ehdokastaan etes itselleen perustele.
Ensi vuonna tähän aikaan kaikki on ohi.
Se äänestää sinut varmasti takaisin,
ihan saman lailla kuin aikoinaan Juhantalon
ja viimeksi Jaskarinkin.