Oodi Amurille ja sen "työläistiikereille" (4/1134)
Amuri on Tampereen kaupunginosa.
Se oli 19-sataa luvun alussa nopeasti
teollistuneen Tampereen
työväestön puukortteliasuinalue.
Parhaimmillaan asukasluku oli noin 5000.
1960-luvun lopulla päättivät
sen historian kaupunginherrat,
Purkumoukarit ja puskutraktorit tulivat.
Yhtä museokorttelia lukuunottamatta
nopeasti muuttui maisema.
Tilalle nousi sen ajan arkkitehtien unelma:
kerrostaloja, saunallisia omistusasuntoja,
ei saa tallata -nurmikkoa ja tietysti…
kaupungille enempi maksuja ja veromarkkoja.
"Häätyivät" muualle vanhat
Amurin äijät ja ämmät.
Uusiin taloihin muutti asukkaat äveriämmät.
maanantai 30. elokuuta 2010
tiistai 24. elokuuta 2010
Mitalit kaulassa ja hilut kintuissa...
Arvaa, kuka se on. (3,1133)
Häkki heilahtaa.
Pian sellin rautaovi karusti kalahtaa.
Toiskertalaisena tuskinpa mitään
lyhennystä istunnostaan saa.
Eipä ole tällä vankilakundilla kahleet kintuissaan,
kuten ennen, vaan
kaulassaan viisi olumppiamitalia,
15 MM-mitalia ja 22 SM-mitalia.
Eikä ole tämä häkkilintu se Sylvian heimoon
kuuluva, joka jouluisin Sisiliasta hälsningit lähettelee.
Ei, tämä on se perseelleen puronneitten entisten
mäkikotkien joukkoon kuuluva,
örisevä ja öykkäröivä, omasta mielestään salskea keikkalaulaja.
Ehkäpä tuomio vielä muuttuu hovissa,
kuten on tapana sanoa.
Mutta se on varma,
että ainakin yksi vuodenkierto on lusittava,
keikkapaikkanaan Kylmäkosken113-paikkainen vankila.
Häkki heilahtaa.
Pian sellin rautaovi karusti kalahtaa.
Toiskertalaisena tuskinpa mitään
lyhennystä istunnostaan saa.
Eipä ole tällä vankilakundilla kahleet kintuissaan,
kuten ennen, vaan
kaulassaan viisi olumppiamitalia,
15 MM-mitalia ja 22 SM-mitalia.
Eikä ole tämä häkkilintu se Sylvian heimoon
kuuluva, joka jouluisin Sisiliasta hälsningit lähettelee.
Ei, tämä on se perseelleen puronneitten entisten
mäkikotkien joukkoon kuuluva,
örisevä ja öykkäröivä, omasta mielestään salskea keikkalaulaja.
Ehkäpä tuomio vielä muuttuu hovissa,
kuten on tapana sanoa.
Mutta se on varma,
että ainakin yksi vuodenkierto on lusittava,
keikkapaikkanaan Kylmäkosken113-paikkainen vankila.
Uuden unilelun sain...
Kyllä minä sitten niin mieleni ilahdutin, "ronsuseni" (2, 1132)
Kyllä minä sitten niin mieleni ilahdutin,
kun yhteiskunta lahjoitti eilen käyttööni
uuden "unilelun".
Oikein sen Rovaniemeltä hain
ja makuuhuoneen yöpöydälle sen junailutin.
Kun sitä siinä käyttökuntoon kokoilin,
huomasin, että sillä pysyy tukevasti jalat
maassa, siis yöpöydällä.
Mutta kun letkun sen pläsiin työnsin,
tajusin, että sehän onkin sähkötekniikkainsinöörien
suunnittelema röörivekotin.
Ja kun sen kärsän toisen pään
naamarisovittimella mun kuonooni yhdistin
ja sen häntäpistokkeensa rasiaan pistin, niin:
siinähän me, minä ja se, kuin kaksi pientä
elefanttia untenmaille käymme.
Se tasaisesti pussuttelee
ja suusta suuhun muistuttelee,
jos minä juutun katselemaan
hengitystä seisauttavia unia.
Mutta mitähän tästä unikaveristani tykkäävät
meidän kissa ja tuore vaimoni.
Kissa pitänee sitä parempana kaverina
kuin villakoiria ja sorsia makuuhuoneessa.
Vaimolleni lupasin, että en ihan kokonaan sänkyaikaani
omistaudu pelkästään "unironsuni" kotouttamiseen,
vaan ainakin lauantaisin saunan jälkeen ja viikonloppuisin
päiväunien aikaan en ole kytkeytymä
"ronsuseen"…
Kyllä minä sitten niin mieleni ilahdutin,
kun yhteiskunta lahjoitti eilen käyttööni
uuden "unilelun".
Oikein sen Rovaniemeltä hain
ja makuuhuoneen yöpöydälle sen junailutin.
Kun sitä siinä käyttökuntoon kokoilin,
huomasin, että sillä pysyy tukevasti jalat
maassa, siis yöpöydällä.
Mutta kun letkun sen pläsiin työnsin,
tajusin, että sehän onkin sähkötekniikkainsinöörien
suunnittelema röörivekotin.
Ja kun sen kärsän toisen pään
naamarisovittimella mun kuonooni yhdistin
ja sen häntäpistokkeensa rasiaan pistin, niin:
siinähän me, minä ja se, kuin kaksi pientä
elefanttia untenmaille käymme.
Se tasaisesti pussuttelee
ja suusta suuhun muistuttelee,
jos minä juutun katselemaan
hengitystä seisauttavia unia.
Mutta mitähän tästä unikaveristani tykkäävät
meidän kissa ja tuore vaimoni.
Kissa pitänee sitä parempana kaverina
kuin villakoiria ja sorsia makuuhuoneessa.
Vaimolleni lupasin, että en ihan kokonaan sänkyaikaani
omistaudu pelkästään "unironsuni" kotouttamiseen,
vaan ainakin lauantaisin saunan jälkeen ja viikonloppuisin
päiväunien aikaan en ole kytkeytymä
"ronsuseen"…
keskiviikko 18. elokuuta 2010
Mieleni-ilahduttaja
Kyllä minä niin mieleni ilahdutin (1,1131)
Kyllä minä niin mieleni ilahdutin,
kun eilen töihin tulin
ja huomasin, että ei tämä
kesälomalta paluu
olekaan ollenkaan yhtä kamalaa
kuin vuosi sitten vuorotteluvapaalta paluu.
Eikä tämä meidän "divisioonamme"
ole kevään eduskuntavaaleja odotellessa
lainkaan niin tukalassa taistelutilanteessa
kuin mitä valtion budjetin valmistelu
oli elokuussa 1944.
Lisäksi mieltäni ilahdutti se,
miehet ovat ennakkosuosikkeina
Tanssii Tähtien kanssa -kilpailussa.
Ohjelman nimeä ei tosin ainakaan toinen
iltapäivälehti, Iltalehti, osaa
oikeinkirjoittaa.
Luulisi, että toimittaja, joka seuraa
vuoden kulttuuritapahtumista
ehkä suosioltaan suurinpaa,
olisi Seitsemän veljestä tai Tuntematon sotilas -romaanin
oikeinkirjoituksen joutunut kouluissaan opettelemaan.
---
Näillä ilahduttavilla ajatuksilla avaan laskujeni mukaan
aatelmieni 18. lukukauden.
Ken ei halua jakelulistallani enää kiikkua,
siitä ilmoittamalla, se putoaa heti
kuin sutari katolta.
Tämä aatelmasarja jatkuu aina silloin tällöin. Niihin sain idean
Radio Suomessa Antti Litjan lukemista pakinoista
"Kyllä minä sitten niin mieleni pahoitin".
Ne on ideoinut Antti Lija ja kirjoittanut Tuomas Kyrö.
Mielensäpahoittaja (40 tapaa pahoittaa mielensä!) on saatavana
nyt myös neljän cd:n äänikirjanakin.
Itse aion hankkia sen viimeistään seuraavasta tilistäni…
Kyllä minä niin mieleni ilahdutin,
kun eilen töihin tulin
ja huomasin, että ei tämä
kesälomalta paluu
olekaan ollenkaan yhtä kamalaa
kuin vuosi sitten vuorotteluvapaalta paluu.
Eikä tämä meidän "divisioonamme"
ole kevään eduskuntavaaleja odotellessa
lainkaan niin tukalassa taistelutilanteessa
kuin mitä valtion budjetin valmistelu
oli elokuussa 1944.
Lisäksi mieltäni ilahdutti se,
miehet ovat ennakkosuosikkeina
Tanssii Tähtien kanssa -kilpailussa.
Ohjelman nimeä ei tosin ainakaan toinen
iltapäivälehti, Iltalehti, osaa
oikeinkirjoittaa.
Luulisi, että toimittaja, joka seuraa
vuoden kulttuuritapahtumista
ehkä suosioltaan suurinpaa,
olisi Seitsemän veljestä tai Tuntematon sotilas -romaanin
oikeinkirjoituksen joutunut kouluissaan opettelemaan.
---
Näillä ilahduttavilla ajatuksilla avaan laskujeni mukaan
aatelmieni 18. lukukauden.
Ken ei halua jakelulistallani enää kiikkua,
siitä ilmoittamalla, se putoaa heti
kuin sutari katolta.
Tämä aatelmasarja jatkuu aina silloin tällöin. Niihin sain idean
Radio Suomessa Antti Litjan lukemista pakinoista
"Kyllä minä sitten niin mieleni pahoitin".
Ne on ideoinut Antti Lija ja kirjoittanut Tuomas Kyrö.
Mielensäpahoittaja (40 tapaa pahoittaa mielensä!) on saatavana
nyt myös neljän cd:n äänikirjanakin.
Itse aion hankkia sen viimeistään seuraavasta tilistäni…
torstai 24. kesäkuuta 2010
Marimekot ja jyrkipuntit vaalikarjan laitumilla...
Kesä kaikilla (38, 1130)
Suomestakin niitä löytyy:
mutta vain n. 22 400 eli pari jäähallillista.
Ne ovat rikkaita, joilla on kiinteistöt pois lukienkin
varallisuutta vähintään miljoona dollaria (n. 770 000 euroa).
Varallisuutta on yksillä, uskoa toisilla kesää viettävillä,
kun noin 70 000 vanhoillislestadiolaista 2. - 5.7.2010
kokoontuu suviseuroihinsa Liperiin teemalla:
”Anna meille tänä päivänä meidän
jokapäiväinen leipämme” (Matt. 6:11).
Lutherin mukaan siihen kuuluvat
"ruoka, juoma, vaatteet, kengät, koti, pelto, karja,
raha, omaisuus, kelpo aviopuoliso, kunnolliset lapset,
kunnollinen palvelusväki, hyvä hallitus, suotuisat säät,
rauha, terveys, järjestys, kunnia,
hyvät ystävät, luotettavat naapurit ja muu sellainen.”
Joka toisella lavalla soi kanteleet,
joka toisella lavalla viulut vaienneet.
Joka toisella parkuu kitarat, haitarit.
Onhan Suomen kesä ja – festarit.*
Ja kaiken tämän, Suomen suven yllä
tuoksuu Kiviniemen hallituksen raikkaus,
kun se pihoissa, puistoissa ja puutarhoissa
edistää talouden vakautta, kestävän kasvun edellytyksiä,
tasa-arvoa ja yhteiskunnallista eheyttä.
Siinä marimekoilla ja jyrkipunteilla
riittää vaalikarjan laitumilla kirmahtelemista ja hirnahtelemista kyllä!
*SusJee: Joka toisella (sävel ja sanat Rape Koskinen.)
Näillä ajatuksin aa-telmikko vaikenee kesäksi. Viime alkusyksyn (10.8.09) ja tämän päivän (24.6.10)
välillä eli 318 vuorokauden aikana tuli tasan 100 aa-telmaa (syksyllä 62, keväällä vain 38!).
Tämän vuoden puolella aktiivisimmat palauttelijat olivat Takasen Ippe (VM, 22 points), Sipposen Saku (SM, 13) ja niitten jälkeen Mäkelän Olkku ja Kunnaksan Jusa. Naisten sarjan voitti Pitkäsen Anja (SM, 6).
Jos Luoja suo ja sisäelimeni kestävät sinne asti, aa-telmia alkanee taas tulla ma 16.8. jälkeen, kun lomilta palaan ”virkahoitopaikalleni”. Onneksi on tämä keskikesä ja neljän viikon loma sen lomassa vielä ennen sitä.
Kiitän ja toivotan kaikin tavoin lomauttavaa kesää.
Suomestakin niitä löytyy:
mutta vain n. 22 400 eli pari jäähallillista.
Ne ovat rikkaita, joilla on kiinteistöt pois lukienkin
varallisuutta vähintään miljoona dollaria (n. 770 000 euroa).
Varallisuutta on yksillä, uskoa toisilla kesää viettävillä,
kun noin 70 000 vanhoillislestadiolaista 2. - 5.7.2010
kokoontuu suviseuroihinsa Liperiin teemalla:
”Anna meille tänä päivänä meidän
jokapäiväinen leipämme” (Matt. 6:11).
Lutherin mukaan siihen kuuluvat
"ruoka, juoma, vaatteet, kengät, koti, pelto, karja,
raha, omaisuus, kelpo aviopuoliso, kunnolliset lapset,
kunnollinen palvelusväki, hyvä hallitus, suotuisat säät,
rauha, terveys, järjestys, kunnia,
hyvät ystävät, luotettavat naapurit ja muu sellainen.”
Joka toisella lavalla soi kanteleet,
joka toisella lavalla viulut vaienneet.
Joka toisella parkuu kitarat, haitarit.
Onhan Suomen kesä ja – festarit.*
Ja kaiken tämän, Suomen suven yllä
tuoksuu Kiviniemen hallituksen raikkaus,
kun se pihoissa, puistoissa ja puutarhoissa
edistää talouden vakautta, kestävän kasvun edellytyksiä,
tasa-arvoa ja yhteiskunnallista eheyttä.
Siinä marimekoilla ja jyrkipunteilla
riittää vaalikarjan laitumilla kirmahtelemista ja hirnahtelemista kyllä!
*SusJee: Joka toisella (sävel ja sanat Rape Koskinen.)
Näillä ajatuksin aa-telmikko vaikenee kesäksi. Viime alkusyksyn (10.8.09) ja tämän päivän (24.6.10)
välillä eli 318 vuorokauden aikana tuli tasan 100 aa-telmaa (syksyllä 62, keväällä vain 38!).
Tämän vuoden puolella aktiivisimmat palauttelijat olivat Takasen Ippe (VM, 22 points), Sipposen Saku (SM, 13) ja niitten jälkeen Mäkelän Olkku ja Kunnaksan Jusa. Naisten sarjan voitti Pitkäsen Anja (SM, 6).
Jos Luoja suo ja sisäelimeni kestävät sinne asti, aa-telmia alkanee taas tulla ma 16.8. jälkeen, kun lomilta palaan ”virkahoitopaikalleni”. Onneksi on tämä keskikesä ja neljän viikon loma sen lomassa vielä ennen sitä.
Kiitän ja toivotan kaikin tavoin lomauttavaa kesää.
torstai 10. kesäkuuta 2010
Kepun puoluejohtajasta riippumatta...
Kesä tuoksuu pieltä (37, 1129)
Kun kesä-Suomessa joutuu pysähtymään
pienehkön autojonon jatkoksi
ja vastaan tulee samanlainen 10 -15 auton letka,
on edessä asfalttipäällystetietyömaa.
Jonotus ja toisen kaistan sulutus
herättävät ainakin minussa aina
todellisen kesätyön arvostuksen ja kunnioituksen.
Sillä toisella kaistalla liikkuu liekehtivä asfalttitehdas,
joka laskee alleen siistin neljä-, viisisenttisen
kestopäällystekerrosjätöksen.
Niin kuin kesä maistuu mansikalta,
se myös tuoksuu pieltä…
Kun kesä-Suomessa joutuu pysähtymään
pienehkön autojonon jatkoksi
ja vastaan tulee samanlainen 10 -15 auton letka,
on edessä asfalttipäällystetietyömaa.
Jonotus ja toisen kaistan sulutus
herättävät ainakin minussa aina
todellisen kesätyön arvostuksen ja kunnioituksen.
Sillä toisella kaistalla liikkuu liekehtivä asfalttitehdas,
joka laskee alleen siistin neljä-, viisisenttisen
kestopäällystekerrosjätöksen.
Niin kuin kesä maistuu mansikalta,
se myös tuoksuu pieltä…
perjantai 4. kesäkuuta 2010
Kiroilevainen ja runoilevainen kesä-Suomi!
Maa kiroilevien siilien ja runoilevien piispojen (37/1129)*
Jos Herra ynnä Pyhä Pietari,
ne niin kuin muinoin täällä matkaisi,
niin mitähän ne tänäin tullen viikonlopun ja illansuun,
tuumaileisivat verrattuna Leinon 1897
"Legendana" kirjoitettuun…
Voi olla, maa on yhä karu ja kaukanaki,
ja kepu pettää niin kuin aina ennenki,
mut kansa, se on yhä kumma ja hairahtelevainen:
valitsivat jopa piispaks' akan - naisen runoilevaisen.
Rape.
* Innoituksen oli Eino Leinon
LEGENDA (kokoelmasta Yökehrääjä 1879)
”Kun Herra ynnä Pyhä Pietari
ne merta, maata muinoin matkasi,
niin kerrotaan, he kesäillan tullen,
myös saivat Suomenmaalle siunatullen.
He alle istahtivat koivupuun,
mi kasvoi kaltahalla salmensuun,
ja tavan mukaan pikku toraan jälleen
he joutuivat. Sen Pietar’ alkoi tälleen:
”Oi Herra, mille maalle jouduttiin!
Mik’ kansa, köykkyselkä, köyhä niin!
Maa karu, kallioinen, pellot pienet,
ei muuta hedelmää kuin marjat, sienet!”
Mut Herra hiljakseen vain hymyili:
”Voi olla, maa on karu, kylmäki,
ja vilja kasvaa voisi vikkelämmin,
mut kansa, sen on sydän kaunis, lämmin.”
Näin lausuin Herra hymyi hiljakseen.
Ja katso! Kumma hohde peitti veen,
suo kuivi, korpi kaatui, metsä aukes,
ja vainiolta roudan valta raukes.
Pois Herra kulki kanssa Pietarin.
Mut kerrotaan, kun illoin kesäisin
sa istut koivun alla, on kuin täällä
viel’ liikkuis Herran hymy vetten päällä.”
Onnittelen kaikki huomisen ylioppilaita
ja heidän kasvattajiaan!
Jos Herra ynnä Pyhä Pietari,
ne niin kuin muinoin täällä matkaisi,
niin mitähän ne tänäin tullen viikonlopun ja illansuun,
tuumaileisivat verrattuna Leinon 1897
"Legendana" kirjoitettuun…
Voi olla, maa on yhä karu ja kaukanaki,
ja kepu pettää niin kuin aina ennenki,
mut kansa, se on yhä kumma ja hairahtelevainen:
valitsivat jopa piispaks' akan - naisen runoilevaisen.
Rape.
* Innoituksen oli Eino Leinon
LEGENDA (kokoelmasta Yökehrääjä 1879)
”Kun Herra ynnä Pyhä Pietari
ne merta, maata muinoin matkasi,
niin kerrotaan, he kesäillan tullen,
myös saivat Suomenmaalle siunatullen.
He alle istahtivat koivupuun,
mi kasvoi kaltahalla salmensuun,
ja tavan mukaan pikku toraan jälleen
he joutuivat. Sen Pietar’ alkoi tälleen:
”Oi Herra, mille maalle jouduttiin!
Mik’ kansa, köykkyselkä, köyhä niin!
Maa karu, kallioinen, pellot pienet,
ei muuta hedelmää kuin marjat, sienet!”
Mut Herra hiljakseen vain hymyili:
”Voi olla, maa on karu, kylmäki,
ja vilja kasvaa voisi vikkelämmin,
mut kansa, sen on sydän kaunis, lämmin.”
Näin lausuin Herra hymyi hiljakseen.
Ja katso! Kumma hohde peitti veen,
suo kuivi, korpi kaatui, metsä aukes,
ja vainiolta roudan valta raukes.
Pois Herra kulki kanssa Pietarin.
Mut kerrotaan, kun illoin kesäisin
sa istut koivun alla, on kuin täällä
viel’ liikkuis Herran hymy vetten päällä.”
Onnittelen kaikki huomisen ylioppilaita
ja heidän kasvattajiaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
