torstai 16. syyskuuta 2010

Hinku, vinku, hinku, vinku turvallisuusneuvostoon on...

Vinku pitkästä hinkusta (10, 1140)

Kova hinku on Suomella
leikkiä maailmanpoliisia
ja merirosvojen hedhantteria.
(Se kun kaikki parantaa YK:n turvallisuusneuvoston
jäseneksi pääsymahdollisuuksia.)
Pitää lähteä oikein merta edemmäs
jahtaamaan somalirosvoja Adeninlahdelle.
Kun miinalaiva Pohjanmaa
kokonaisvahvuutenaan noin 120 sotilasta
sinne vuodenvaihteen jälkeen
torvet soiden sitten starttaa,
niin pressa ja UTVA* ylpeinä vilkuttavat.

Mutta mitäpäs jos operaation aikana
vastaan tuleekin sellainen "meripeikko",
kuin 1936 Mikkihiirtä merihädässä**.
Kuin laulussa ei tulekaan Suomen Joutsen auttamaan
vaan Suomi-poikaa (tai -tyttöä) sinkkiarkussa tuodaan.
ja sekös vasta ek-vaalikeskustelun lainetta käy nostattamaan.

*ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta
** Mikkihiiri merihädässä: säv. Georg Malmstén,
san. Roine Richard Ryynänen, es. G. M.,
Greta Pitkänen ja Dallapé-orkesteri. Odeon A 228353

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Ison kiven juureen ja viimeiseen erotukseen...

Ee-loppi ja hiippa-Irja (9, 1139)

Nokian uusi toimitusjohtaja Stephen Elop (46 v.)
on varsinainen vipeltäjä.
Innokkaana lentoharrastaja
ee-loppi (eli sähköinen sälli) on ehtinyt viimeisten vuosien aikana
pyrähtää neljässä isossa ohjelmistoyrityksessä,
kaikissa vain kakkosjohtajana.
Äärimmäisen kunnianhimoisena,
nyt hän sitten on:
suuren yhtiön pääjohtajana.
Muutosjohtajana Nokiaan nyt otettu Elop
ei ole missään aikaisemmassa työpaikassaan
viipynyt niin kauan,
että olisi näyttöjä muutosten myönteisistä tuloksista.
Nytkin on se vaara,
että koti-ikävän, vallanhimon ja rahan seurauksena
uraloikkari nostaa nokkansa
ja lentää kuin leppäkerttu takaisin ison kiven juureen.

Täysin toista maata on
Suomen ensimmäinen naispiispa Irja Askola.
Hän on valpas ajattelija
ja sanoo yksinkertaisesti ja selkeästi sanottavansa.
Hän kun eilen sai valtakirjansa, ristin ja sauvan,
niissä ja upouudessa hiipassa ja kaavussa
riittänee hänelle tulospalkkausta
viimeiseen työpäiväänsä ja erotukseen…

perjantai 10. syyskuuta 2010

Kerran päättyvä on...

Sensortinsosialismi ei pelitä (8, 1138)

Fidel Castro, ikuinen vallankumousjohtaja,
sensortinsosialismin luoja ja ulkomuseonhoitaja,
Sikojenlahden maihinnousuyrityksessä amerikkalaisille
epäonnistumisen tuottaja,
salamurhaajien tappamaton unelma
havannalaisten sikarien ykkösmainostaja ja…
alkaa jo myöntää tosiasioita!
Amerikkalaislehden haastattelussa
hän myönsi, että Neuvostoliitosta kopioitu,
mutta jatkuvasti uudistettu ja korjailtu,
Kuubassa yli viisikymmentä vuotta koeteltu sosialismi
ei vain pelitä.
Sillä ei ole muissa maissakaan
tällä hetkellä kysyntää ja vientiä.

Mikä lie syynä, että niinkin fiksu jätkä
on vasta nyt tuon havainnon tehnyt.
Ehkäpä hän näin huomaa,
että sosialismitalouden tuottamaa jätekuonaa
on pakko alkaa uudelleen kierrättää
ja näyttää punaisen sijaista vähän vihreää
veljensä Raulin varovaisille talousuudistuksille.
Kerran päättyvä on Fidelinkin sikari viimeinen…

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Iso mieskin voi liikuttua...

Kosketuksen puutetta mikään ei voi korvata (7, 1137)

Kosketuksen puutetta mikään ei voi korvata.
Ainakin Marion väitti niin vuonna 1977
Crisse Johanssonin sanoittamassa
kappaleessa "Rakkaus on hellyyttä"
(säveltänyt Antti Hyvärinen).
Samalla logiikalla varusmiesten
D-vitamiinin puutetta vähennettiin
Tampereen yliopiston tutkimuksella,
syöttämällä näille D-vitamiinia.
Mutta samalla, kas kummaa,
kun D-vitamiinin taso kohosi,
sairastuvuus hengitystietauteihin väheni.

Tommy Olavi Tabermannin elämä päättyi
viime kesänä (1.7.2010) samana päivänä kun
eduskunnan kesäloma alkoi.
MUTTA Tabermannin puheenvuoroja eduskunnan täysistunnossa
ei todellakaan mikään ja kukaan voi korvata!
"On harhaa kuvitella, että kovista ajoista ja kovista paikoista
selvitään kovilla asenteilla ja kovilla otteilla.
Kovat särkyvät, murenevat palasiksi ja kaatuvat ryminällä,
mutta ymmärtäväiset ja joustavat selviävät
kuivin jaloin ja hymyhuulilla."*



*Nämä kaksi virkettä on suora lainaus Tabermannin
viimeisestä puheensa eduskunnan täysistunnossa
20. toukokuuta 2009 innovaatiopoliittista selontekoa
koskeneessa keskustelussa ja eilisestä varapuhemies Kääriäisen
muistosanoista Tommy Tabermannille.

perjantai 3. syyskuuta 2010

Hyvin voi Suomen karhukanta ja Venäjän suurvalta

Ja Kekkonen presidentti ain (5, 1135)

Minä synnyin maaliskuussa 1956.
Oli yleislakko ohi just
ja Kekkonen pressa uus.
Sitten Kekkonen hiihti ja kalasteli.
Suomen kansa eli Kekkoslovakiassa
Neuvostotasavaltojen liiton kanssa
pelossa ja bilateriassa.

Likaisinta ja härskeintä oli "ukon" peli
1972, kun se hallituksen hajotti ja pakotti
Karjalaisen (pikkuhuuruissaan tämä kai)
ehdottamaan poikkeuslakia,
jolla hänen kauttaan jatkettaisiin
poikkeuslailla ilman vaaleja neljällä vuodella.
Siihen tyssäsi kepun ja demarien
pressaehdokasasettelu puoluekokouksissaan 72.
Ukko pelkäsi, että kepun ehdokaaksi
ja pressaksi 74 olisi voinut tulla Karjalainen
Neuvostoliiton tuella
taikka Koivisto kansan tuella.
1978 pääsin "äänestämään" sitten minäkin.
Teatraalisissa vaaleissa
tyhjän leimautin äänestyskupongin.

Helsingissä Senaatintorilla seisoo juuri nyt
142 samanlaista parimetristä nallepatsasta,
kullakin YK:n jäsenmaalla omansa,
käsi kädessä ja yhteisessä piirissä.
Karhujen erilaisuutena on se, että
ne ovat erilailla koristeltuja ja maalattuja.
Tämän muka sitten pitäisi kuvata
kansojen ja kulttuurien yhteisymmärrystä
Jokaisen suvaitsevaisen sielun
toivotaan kokevan siinä määrin herkistystä,
että löytyy ja löystyy euro,
jonka saa Unesco.

Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku,
mutta, voi sitä suomettumista, valhetta, herkkähipiäisyyttä
ja diktaattorimaisuutta Kekkosen aikana.
Entäpä nyt Kiviniemen hallituksen aikana,
onko syystaivaan alla mitään uutta.

Suomen karhukanta ja Venäjän suurvalta
voivat hyvin.
Perseeseen ammuttuna tai muuten ahdistettuna
se nostaa käpälänsä ja …
eikä enää yhtä kiltisti kädestä syö.

maanantai 30. elokuuta 2010

Yhdessä Kiinan ja Venäjän yhteisen rajan kolkassa tiikerit hoitavat rajavalvonnan...

Oodi Amurille ja sen "työläistiikereille" (4/1134)

Amuri on Tampereen kaupunginosa.
Se oli 19-sataa luvun alussa nopeasti
teollistuneen Tampereen
työväestön puukortteliasuinalue.
Parhaimmillaan asukasluku oli noin 5000.

1960-luvun lopulla päättivät
sen historian kaupunginherrat,
Purkumoukarit ja puskutraktorit tulivat.
Yhtä museokorttelia lukuunottamatta
nopeasti muuttui maisema.
Tilalle nousi sen ajan arkkitehtien unelma:
kerrostaloja, saunallisia omistusasuntoja,
ei saa tallata -nurmikkoa ja tietysti…
kaupungille enempi maksuja ja veromarkkoja.
"Häätyivät" muualle vanhat
Amurin äijät ja ämmät.
Uusiin taloihin muutti asukkaat äveriämmät.

tiistai 24. elokuuta 2010

Mitalit kaulassa ja hilut kintuissa...

Arvaa, kuka se on. (3,1133)

Häkki heilahtaa.
Pian sellin rautaovi karusti kalahtaa.
Toiskertalaisena tuskinpa mitään
lyhennystä istunnostaan saa.

Eipä ole tällä vankilakundilla kahleet kintuissaan,
kuten ennen, vaan
kaulassaan viisi olumppiamitalia,
15 MM-mitalia ja 22 SM-mitalia.
Eikä ole tämä häkkilintu se Sylvian heimoon
kuuluva, joka jouluisin Sisiliasta hälsningit lähettelee.
Ei, tämä on se perseelleen puronneitten entisten
mäkikotkien joukkoon kuuluva,
örisevä ja öykkäröivä, omasta mielestään salskea keikkalaulaja.

Ehkäpä tuomio vielä muuttuu hovissa,
kuten on tapana sanoa.
Mutta se on varma,
että ainakin yksi vuodenkierto on lusittava,
keikkapaikkanaan Kylmäkosken113-paikkainen vankila.