Auto kotiin, enste!

Liikuntajohtaja R:n opettavainen tarina (4, 1163)

Viime kesänä liikuntajohtaja R. otti kaksi tuoppia keskiolutta
ja ajoi sitten vajaan 300 metriä kotiinsa.
Sivullinen näki R:n lähdön ja soitti poliisin.
Poliisipartio oli R:n kotona pari tuntia myöhemmin.

Mutta, voi sitä surkeutta,
R. pelästyi polliiseja niin,
että kieltäytyi puhalluskokeesta.
Ihminen voi olla onnesta mykkänä,
nyt oli R. pelosta keuhkopussit jäykkänä.

Konstaapeli Nokkela sitten pohti,
miten päästä tästä puhaltamattomuuspulmasta.
Hänpä keksi ja kävi soittamassa neuvoja
pomoltaan R:n kuuntelematta,
siis pihalta, ulkoilmasta.
Sillä aikaa R. olikin tosi nopia.
Nukahtamislääkkeen kyytipoikana
hän tempoi kaksin käsin
lisää olutta ja konjakkia.'

Viimein, tai oikeammin hyvin äkkiä,
R. tunsi itsensä kovin väsyneeksi
ja ”sammui” eli nukahti.
Hän ei millään siitä herännyt,
vaikka poliisisetät kuinka
ovikelloa soittelivat, oveen koputtelivat
ja ”tulkaa avaamaan” huutelivat.

Opettavaista se on kertoa.
Tässä kävi ikävämmin kuin
sille mirrille, joka sairastui.
Lopulta poliisi omiin konsteihinsa turvautui,
sisään pääsi ja puhallutti, ähäkkutti!
Vaikka kuinka olisit tyhmä toimittaja
tai liikuntajohtaja, kannattaisi
ottaa iltaoluselle mennessään vähintään
300:n metrin hyötyliikuntalenkki
ja ainakin viedä auto kotiin, enste!