tiistai 19. huhtikuuta 2011

Vielä kerran ja ehkä toisenkin...

Paavo lähtee, minä en (44, 1136)

Suomen tasavallan seuraava, 72. hallitus
saattaa olla sinipunapersu.
Kun tulin 1.9.1983 virkamieheksi valtioneuvoston kansliaan,
Paavo Matti Väyrynen oli ulkoasiainministerinä.
Nyt, noin 17.5.2011, kun hän jättää
ja ilmeisen lopullisesti valtioneuvoston,
yhteinen taipaleemme neljässä eri hallituksessa
on kestänyt 3541 vrk:ta, siis lähes 10 vuotta.
Sitten sekin onneksi ohi on!

B-puolen loppuaan rahisevalla virkaurallani
seuraava hallitus on kymmenes ja
toivottavasti toiseksi viimeinen.
Jos Luoja suo ja sisäelimet kestävät
jätän nämä, tietoa, taitoa, tahtoa
ynnä vähän junailu- ja jetsutuskykyä
vaativat miälettömän miälenkiintoiset
ja haastavat hommat maaliskuussa 2016,
kun täytän 60 vuotta ja toivottavasti pääsen
elävänä omasta selkänahastani repimättömälle
eläkkeelle.

Siihen asti vakaa pyrkimykseni on sietää ja kestää
maapallon ja maailmani mullistukset,
onnettomat esimieheni ja organisaatiomyllerrykset
sekä tummien ja vaalien jytkytykset…

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Pakinaks meni...

Vielä vanha konnakin jaksaa…innostua (43, 1135) Olin koulutuksessa maanantain ja tiistain. Työantajani maksoi koulutuksestani 275 euroa, talviunillaan olevan verokarhun posasta. Olin kurssilaisista ylivertaisesti vanhin ja paatunein. "Nuoret ja fiksut" juristi- ja juppivirkahenkilöt käyvät tämän kurssin (vaikka olisivat vain määräaikaisiakin) yleensä jo kahden ekan virkavuotensa aikana. Istuin kaksi aamupäivää Säätytalossa, yhden iltapäivän Eduskuntatalossa ja toisen iltapäivän Valtioneuvoston linnassa. Huomatkaa kunnioitukseni ko. rakennuksia kohtaan, siksi kirjoitin ne tässä yhteydessä isolla. "Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, joka päättää myös valtiontaloudesta. Hallitusvaltaa käyttävät tasavallan presidentti sekä valtioneuvosto, jonka jäsenten tulee nauttia eduskunnan luottamusta."* Oikeuslaitoksesta ei minulla ole mitään hyvää sanottavaa, paitsi että Pauliine Koskelo hoitakoon omat hommansa ja olkoon muiden hommista tyystin hiljaa! Se panee miettimään, kuinka upiaa on olla syntyperäinen Suomen kansalainen, elää, asua ja toimia suomalaisena Suomen demokratiassa, vaikkakin ihan liikaa jo sohlaa ja päätää EU liian monessa asiassa. Silti toista se on ja vielä pitkään jossain Libyassa. Olkootkin syntyneet öljysuonien sylissä! Parasta tämmöisen vanhan konnan virassa on tietysti lomat, yhteensä 54 arkipäivää eli 10 viikkoa ynnä neljällä päivällä pidennetty viikonloppu. Siksipä olenkin viikon, eduskuntavaaleja edeltävän viikon lomalla Sodankylässä. Aion äänestää ensimmäistä kertaa valtiollisissa vaaleissa oikeassa äänestyspaikassani Orajärven koululla; ja kuin ennen kevätkarhunpyyntiin passipaikkoille sinne on lähdettävä ajoissa… *jakeita Suomen perustuslaista (11.6.1999/731)

torstai 17. maaliskuuta 2011

Jokainen aamu on...

Jokainen päivä on pienoisnäytelmä uus (13, 1172)

Apina on apina,
Tsunami on tsunami.
Japani on Japani.

Elävälle, ihmiselle jokainen aamu on armo uus'!
Se ei ole pelkästään vanhojen ihmisten sanonta,
seinällä kehyksissä, kauniisti kruusattuna.
Toivon, että joku "uusnokia" kehittää ihmiselle mustan laatikon.
Se mittailisi ja tallentelisi johonkin solusirukorttiin
esim. kahden minuutin välein
ihmisolennon kehon tilan ja kunnon.
Ja kun on ruumiissa jotain vakavaa vikaa,
se piippaa - tai oikeastaan sen lisäksi
lähettää tiedon johonkin hätäkeskukseen suoraan.

Mutta, mutta: ihmisen on,
nyt ja sittenkin, äärettömän monimutkainen
ja ihmeen vikaherkkä psykofyysinen kokonaisuus.
Joskus, valitettavan usein, ei puoliso, elämänkumppani,
kavereista ja ystävistä puhumattakaan huomaa,
että jokin painaa, kalvaa, vaivaa
ja pitemmän päälle mutta täysin yllättäen
ja äkkiarvaamatta joku meistä on vainaa.

Siksipä: jokainen aamu on armo uus'
ja illan päättää kiitollisuus!
Nauttikaamme kevätpäivistä ja talvilomista.
Vain fiksut pääsevät elävänä eläkkeelle!
- - -
Tämän aatelman innoituksena on elämän halu ja ilo,
joka erityisesti juuri tällä aurinkoisella viikolla
on minulla ollut poikkeuksellisen suuri.
Siihen on syynä paitsi ensi viikon Lapin kelkkailuloman odotus
myös se, että Kymenlaakson maakuntajohtaja
Tapio Välinoro lähti tästä maailmasta viime torstaina (10.3.11)
61-vuotiaana, kesken kokousta ja
hyvin ilmeisesti pikkukengät jalassa, pikkutakki päällä
ja solmio kaulassa. Joku on seuraava…

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Ja media sai taas tsunami-namia jauhaakseen...

Luonto antaa, luonto ottaa (12, 1171)

On se sitten hyvä, että tässä maailmassa on
jotain järisyttävää ja mullistuksellista:
Mannerlaatat sheikkaa, jee.
Ilves voittaa, jee.
Me vähät välitetään tsunamista.

Vaikka asian ytimet sulavatkin Fukushimassa,
on meillä turvallista katsella uutiset himassa.
Japani on jossain kaukana, nousevan auringon takana.
Turha mustia kissoja on Suomessa maalailla.
Se ei ole onneksi tätä kirottua EeUuta.
Muuten sais meikälaiset taas sinnekin laivata euroja.

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Se tulee. Ne tulevat...

Kyllä se siitä (11, 1170)

Hyvä, Arto; hianosti pysyi sulla
Manun haastattelu hanskassa,
vaikka ei ollutkaan solmio kaulassa.
Teit hyviä kysymyksiä ja sait niihin
viisaita vastauksia sota- ja presidenttivanhus Koivistolta (87 v.).
Niin kauan kun Mauno Koivisto katsoo horisonttia ja linjaviittoja,
tämä Suomi on puolustamisen ja kehittämisen arvoinen.

Suomessa missi on MISSI ja pressa on PRESSA!
Näistä "kruunupäistään" Suomen kansa saa
sentään vielä ihan oikeesti päättää.
EeUu hukkukoon ja Arkadianmäellä veri vaihtukoon,
mutta kaveria ei jätetä eikä missiä ja pressaa mollata!

torstai 17. helmikuuta 2011

Vähenee, laskee, pienenee, alenee

Ollila-Elopin laskuoppi (10, 1169)

Olipa Jorma Ollila kaikkea muuta kuin vakuuttava
ja innostava eilisessä A-plussassa.
Meego-torni kaatui. Symbian petti.
Viime syksynä tuli taloon Eeloppi,
nyt Microsofti.
Ja muka puun ja kuoren välissä
nokialaiset ovat parhaimmillaan;
näkis vaan!

Ettei vaan kävis niin kuin puulle,
kun sen elinvoima alkaa heiketä.
Puun ja kuoren väliin porautuvat
kaikenmaailman kaarnakuoriaiset.
Ne eivät elä syömäkuvioissaan yksin.
Niitä ahdistavat hyönteisloiset ja pedot toiset.
Lisäksi sinne levittäytyy muitakin hyönteisiä
ja sienirihmastoa.
Kuoren alla vallitsee "kaikki kaikkia vastaan" -sota.
Luonnon ekosysteemissä tällainen puu kuolee.*

Ollila-Elopin laskuopissa ny menee
pois-lasku eli vähenee, laskee, pienenee, alenee!


*Kappeleen faktat perustuvat
Matti Nuortevan kirjaan:
Puun ja kuoren välissä.
Eloisasti kirjoitettu tietokirja
käsittelee puun kaarnanalaista elämää.

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Ystävän lauluun...

Ystävät ja kusipäät (9, 1168)

Mistä tunnistat ihmisen,
vaik "vaatteisiin ystävän" pukeutuen,
onkin kiero, kade ja ärsyttää.
Suomeks’ sanottuna on "kusipää".
Vaikka vähän se kirpaisee,
kun oikeat ja "muka" ystävät erottelee.
Paras, kun tänään jo aloitat:
elämästäs' siivoa ilon pilaajat!

Rape.

Anna-Leena Härkönen palstallaan "Välähdyksiä",
Anna 6/2011 (10.2.11):

"Kusipäätutka
Ikääntymisen yksi monista hyvistä puolista on se,
että oppii yhä helpommin erottamaan ihmiset,
joitten kanssa ei kannata olla missään tekemisissä.
Nimitän ilmiötä kusipäätutkaksi.

Jos kusipäätutkasi ei ole vielä terässä, teroita se!

Siivoa elämästäsi ihmiset, jotka vievät siitä ilon."