Näkis vaan

21.11. SITÄ joulua odotellessa (5, 1153)

Jo joutuin tuli taas se aika, kun saa virittäytyä jouluhässäkkään.
Raittiina autoilevat pukit on pantu tavarataloihin pätkätöihin verryttelemään.
Kaikenlaista joulukrääsää tyrkytetään.
Jokaisen kunnon, sinivalkoisen suomalaisen on pantava
lahjahankintoihinsa ja jouluvalmisteluihinsa vähintään 465 euroa.
Muuten ei ole sydämmiin joulun tekeminen ja tuleminen
eikä varpusta jouluaamuna ruokkiminen.

Näin meitä lapsenmielisiä taas höynäytetään
kärttyisästä kädestämme antamaan,
mutta samalla myös kehotetaan
kunnian ja omantunnon kautta muistamaan
Etelä-Euroopan vähäosaisia kansalaisia.
Pihtiputaan mummokin siirtää veronpalautuksensa
lyhentämättömästi Kreikan, Italian ja Espanjan työttömille,
siinä uskossa että vielä jonakin jouluna joksikin joutaisivat
ja meille suomalaisille laivakaupalla sinne kuskaamamme vakautusrahoista
joskus vielä etes siemenrahoina takaisin maksaisivat.
SITÄ joulua odotellessa… nuorikin jo harmaantuu.

Aina on joku poissa

ke 16.11.11
Ainakin yksi on joukosta poissa (4/1152)

Itsenäisyyspäivän linnanjuhlissa ei nähdä kansanedustaja Teuvo Hakkaraista,
Viitasaaren perussuomalaista.
”No, mitä minä siellä tekisin? Herrojen kanssa hikoilisin.”
Römppäsen Veikko siellä kerran kävi, Ahtitsaarin aikana.
Silloin alkupala oli Veikosta hyvä mutt’ tikkunen.
Juomaakin oli runsaasti, lasi vain pikkunen.
Veikko veteli viinaa ja wurstia
eikä aatellut Veikko Hurstia.*

Kerran minäkin menin
kutsumatta, myöhässä ja "tukevin pohjallisin"
köyhän miehen linnanjuhliin eli Smolnaan
"läksiäispotkimaan" yhtä ministeriämme
maitojunalla takaisin Pohjois-Karjalaan.
Iso keltainen kortti tuli.
Silloinen erityisavustajansa, nykyinen
Vantaan kaupunginjohtaja sen järjesti.


* Neljä edellistä virkettä on hieman mukailusti
Jaakko Tepon kappaleesta "Kanslian kutsu"

Voihan Filandiattaria

14.11. Finlandiattaret (3/1151)

Eeva-Kaarina Aronen: Kallorumpu
Vielä Karjalan mänty vapaana humisee, kun jo marsalkka Mannerheimin
kodissa kallorumpu kumisee.

Kristina Carlson: William N. päiväkirja
Moni suomalainenkin taiteilija saati yksi jäkälätutkija voi Pariisiin hukkua
ja saa arvostusta vasta elinaikansa historioiduttua ja se kansien sisään pantuna.

Laura Gustafsson: Huorasatu
Pimp&Pimp ja pompeli pom, kivuton synnytys ja miesten e-pilleri kenties kerran tarjolla on.

Laila Hirvisari: Minä, Katariina
Minä, Katariina ja Laila olimme kerran Hirvisaaressa paossa Venäjän juonittelevaa hovia ja
tietysti anoppia.

Rosa Liksom: Hytti nro 6
Kuolleen taivaanrannan takanakin on elämää.
Samassa junassa ja hytti nro 6:ssa täysin vieraan ihmisen ja itsensä kanssa
halki Siperian sen "vasta" saattaa ymmärtää.

Jenni Linturi: Isänmaan tähden
Dementoituneelle kahdeksankymppiselle sotavanhukselle tekee joskus hyvää
pienet terävät yhden tähden korpikonjakkia ja sota-ajan karmeinkin nostalgia.

Tekopyhistelyä tämä on vaan...

9.11. Voi tätä tekopyhistelyä (2, 1150)

Mitä on väliä yhdestä hyvästä,
asiansa osaavasta valelääkäristä?!
Paljon, paljon enemmän pitäisi Suomen kansan
ja median olla huolissaan määrällisesti
monikertaisesti joukosta törkimyksiä:
kännissa autoa ajavat, nuoret, näyttääkseen kaahaavat,
tietoa vuotavat ja varastavat, insuliinilla tappavat
tai pikkujouluissa aviosuhdettaan rikkovat
saati sitten päättämättöminä paikallaan
soutavat ja huopaavat EU-johtajat…

Toisin kävi Gaddafin

8.11. Liukuportailla taivaaseen (1/1149)

Maapallomme ei ihan vielä liene perillä,
Se toki on neljän viime vuosikymmenen aikana
urallaan ja urassaan jonkin verran nytkähtänyt -
jonkun mielestä jopa jytkähtänyt.
Tänään tulee kuluneeksi tasan 40 v. siitä,
kun eräs lady oli jo ostamassa
"tikanportaita taivaaseen" (stairway to heaven).

Saattaapa olla, että silloin 8.11.1971
kun meni Stockalla liukuportaita ylimpään kerrokseen,
matkalla oli nähnyt kaiken mitä
paratiisissa voisi kuvitella olevan.
Tosin tiatsikat ja kännykkät olivat listalla tulevan.

Mutta eräiden silloin kovien jätkien olisi
autuaampi on kuoltuaan olla vaikka nahkurin orsilla
kuin teuraana nähtävillä kauppakeskuksen
kylmähuoneen lattialla.

Kyllä Siperia ja poliisikoulu opettaisivat...

Taitavat housutkin kohta kastua (56, 1148)

Suomen kesä on lyhyt ja epävakainen.
Luulisi ainakin aikuisten ihmisten tietävän sen.
Ja luulisi sen tajuavan sen,
kaikki kun eivät pääse käymään
Siperiassa tai poliisikoulua.

Eilen aamulla ihmiset lähtivät töihin sillä mielin
että tokihan hyvät säät jatkuvat
niin kuin tähänkin asti, jo peräti yli viikon tovin.

Mutta kylläpä huonoa sadevarustautumistaan katuivat,
kun hepenet ja hiukset kastuivat ja sitten palelivat.
Kyllä hymy hyytyi!
Siitäs saitte!

Erityisen vahingoniloinen olen
naisten, erityisesti nuorempien
ja sukupuolineutraalisti kaikenkarvaisen
nuorison "rättijalkinemuodista".
Kengiksi en niitä kutsuisi.
Paitsi, että pehmiskurarättijalkineet
kastuvat alta aikayksikön
ja kuljettavat ties mitä sienitauteja
työpaikoille ja koteihin,
miten käy Suomen kansan ryhdikkyyden
ja suoraselkäisyyden,
kun näistä rättijaloista tulee
kansallisvarallisuudestamme ja kestävyys-
vajenesteistä päättäjiä.
Taitavat housutkin silloin kastua.

Kätil’lauma sankka, hallitus on ankka

Siks oon mä suruinen (55,1147)

Kesähitin esittää Timo Soini:
"Siks' oon mä suruinen,
kun sixpäkkiin mahtunut mä en.
Niin paljon on vielä aikaa
kuninkuustraveihin ja pressanvaaleihinkin…"