Kätil’lauma sankka, hallitus on ankka

Siks oon mä suruinen (55,1147)

Kesähitin esittää Timo Soini:
"Siks' oon mä suruinen,
kun sixpäkkiin mahtunut mä en.
Niin paljon on vielä aikaa
kuninkuustraveihin ja pressanvaaleihinkin…"

Alussa neuvoteltiin hallitusohjelmasta päiviä seitsemän, tusina, tiu...

Huputiti, hallitus, hoi! (54, 1146)

Voi, kuinka epämääräisinä ajatuksina,
hentoina hahtuvina ja kirjoittamattonina lauseina
hallitusohjelman "henki" vielä Säätytalossa leijuu…
mutta:
hallitus ei taikka hallitus juu:
huputiti, hoputeta ei!

Juhannukseen mennessä Suomi tekee sen...

Hirmuhyvähallitus (53, 1145)

Suomi on saamassa hirmuhyvähallituksen,
hitaasti mutta epävarmasti.
Säätytalon hallituksenmuodostusturnauksen
alkukierrosten perusteella
odottelen tyynenviileänä
vaikka jussinpäivään asti.

On siinä "juhannuskokkohallituksessa"
jos jonkinlaista "ainesta".
Pannaan palamaan.
Siinä menee vanhat sekä nuoret
aatteet ja kääntövaatteet samanlailla…
Voi sitä liekkien väriä ja kirjoa;
iloisesti kipinää ja paukettaan
antavat niin kierrätetyt kuin uusiutumattomat
tai vielä paperille kirjaamattomat ideat ja innovaatiot
sekä edellisen hallituksen täysin korjauskelvoton
ja vuotava kestävyysvajevene.
Nousee sakea Kioton ja muista
sopimuksista piittamaaton sauhu
ynnä hilpeä riamu ja melu.

Rantalavalle nousee MM-Suomen
ykkösketju eli -kentällinen:
keskushyökkääjänä Katainen
(Liukas Luikku: linnun luut, laulajan lihakset ja painonnostajan ääni);
vasemmiston laitana Arhinmäki (oliko se mato vai ärhentelevä käki);
oikeana laitana Jutta Urpilainen (justiina just ihan jetsulleen…);
ja pakkiparina Sinne(tänne)mäki - Räsänen
(nopeat avaukset, oma sukupuolineutraali pää pysyy kylmänä); sekä
maaliin pannaan Wallin (kaikki pelaa, mikä muukin paikka käy).
Ja tarvitaan tietysti huoltojoukkoihin muutamaa neuvoa-antavaa osaajaa…
Ehdotan Nurmista ja Jutilaa.

Baariin sataa ja litraan tippuu...

Ei ne suuret velat vaan pienet säästöt (52, 1144)

Tänään aamupäivällä, ainakin täällä
Helsingin keskustassa, sadekuurahti
hyvin tarpeellisesti ja kastelevaisesti.
Itse ehdin juuri ennen kuurahdusta
käydä hakemassa kesän ekan sateensuojani
kolmella eurolla.

Mikäli vanhat "taivaanmerkit" ja kuukausittainen
sateensuojain hukkaamistiheys pitävät kutinsa,
koko kesän läpimäräkskastumiseni suojauskustannukseni
noussevat noin 15-21 euroon.
Tuon rahasumman kun joutuu panemaan sateensuojina likoon,
jostain on kesänviettopalveluita leikattava vastaavasti
eli saatava säästöjä kokoon.
Alustavasti olen suunnitellut kattavani ko. kustannusvajeen
vähentämällä terassioluttarjontaani elokuun loppuun mennessä
kolmella, jopa neljällä isolla.
Mitä hintavammissa terassipaikoissa jättää
sen "yhden", pois lukien ensimmäisen tai viimeisen, ottamatta,
sitä vähäisempiä oluenottokertoja
ja sitä pienempää olutnesteen vetomitallista määrää
se kirpaisee ja sitä harvempia säästöolutkimaroita merkitsee.

Baariin sataa ja litraan tippuu...
Onks tää nyt niin vaikeeta, tää tippottainsäästäminen?
Mää vaan kysyn!

Kesä, antaa tulla vaan!

Erkistä viisi Jussiin (51, 1143)

Tänään, Erkin päivänä (18.5.) on enää
vajaa viisi viikkoa Jussiin (24.6).
Tähän aikaan, kevätkesällä,
kaikki virtaa kiihkeästi.
Ennen vanhaa puukin vielä huilasi joissa.

Luonnon vihreys ja kauneus suorastaan räjähtää silmille!
Kunpa vain tästä kiitävästä ohimeneväisyydestä
taas osaisi ja ehtisi nauttia:
kukka- ja taimi-istutuksista,
multasormista, tuoksuista,
ennen kuutta -aamukahveista partsilla tai kuistilla,
pehmeistä alkukesän sateista,
pönttölintujen pesimispuuhista
ja kerttulintujen liverryksestä,
vähän pitkään venähtäneistä terassiolusista…

Se olisi kamalaa,
jos kaikkia näitä alkukesän "ihmeitä ja herkkuja"
pitäisi tilata siihen tapaan
kuin ulkomailla ravintolan menu-listalta.
Mutta onneksi ei tarvitse tilailla
ja laskeskella, että mitähän tämäkin taas maksaa!

Suomalaisena ja Suomessa otan avomielin
vastaan kesän puhkeamisen ihan samanlaisena
kuin aina ennenkin:
antaa tulla vaan!

Kesä, antaa tulla vaan!

Erkistä viisi Jussiin (51, 1143)

Tänään, Erkin päivänä (18.5.) on enää
vajaa viisi viikkoa Jussiin (24.6).
Tähän aikaan, kevätkesällä,
kaikki virtaa kiihkeästi.
Ennen vanhaa puukin vielä huilasi joissa.
Luonnon vihreys ja kauneus suorastaan räjähtää silmille!
Kunpa vai tästä kiitävästä ohimeneväisyydestä
taas osaisi ja ehtisi nauttia:
kukka- ja taimi-istutuksista,
multasormista, tuoksuista,
ennen kuutta -aamukahveista partsilla tai kuistilla,
pehmeistä alkukesän sateista,
pönttölintujen pesimispuuhista
ja kerttulintujen liverryksestä,
vähän pitkään venähtäneistä terassiolusista…

Se olisi kamalaa,
jos kaikkia näitä alkukesän "ihmeitä ja herkkuja"
pitäisi tilata siihen tapaan
kuin ulkomailla ravintolan menu-listalta.
Mutta onneksi ei tarvitse tilailla
ja laskeskella mitähän tämänkin taas maksaa!

Suomalaisena ja Suomessa otan avomielin
vastaan kesän puhkeamisen ihan samanlaisena
kuin aina ennenkin:
antaa tulla vaan!

Suomeen syntyy MM-hallitus...

Herranjestas mitä siellä tapahtui! (50, 1142)

Olipa kerran, eilen jo toisen kerran se päivä,
kun Suomen jääkiakkojoukkue palasi kotiin maailmanmestarina:
Finnairin kone lennätti,
ja yks Hornetti sitä Suomen puolustusalueella "myötäkarvasi".
Odotti punanen matto.
Nurmisen Pasi (kuin Kekkonen Islannista
kalastusmatkaltaan palatessaan elokuussa 1981)
portailta matolle alastulonsa kumoon kupsahti.
Päänsä kultakannuun kumautti.
Siihen, siis pokaaliin, tuli komia lommo.

Ämäm-leijona osaa paitsi lämmätä
myös kännätä.
Sekin on vuosikausien harjoittelun tulosta
ja pitkien, linja-autossa istuttujen pelimatkojen
tuomaa kokemusta ja varmuutta.

Tästä on katajaisen kansan ja Kataisen
helppo ja pakko jatkaa.
Suomeen on syntymässä MM-hallitus,
joka Suomen leijonain lailla
voittaa vastuksensa ja piäksee Euroopan vellihousumaat
mutta samalla pitää oman päänsä puhtaana.