Voihan Aristoteles ja Onassis...

Tyhjätaskumaamiljardilainapaperimassapainoa (26, 1118)

Ennen euroa Kreikan rahayksikkö oli drakma.
Se tulee paikallisen kielen sanasta kourallinen.
Nyt ei Kreikan talouden pinnalla pitämiseen
riitä eurosatasina edes muutama rekkakuormallinen.
Niitä mennee ehkä jokunen
Aristoteles Onassis -tyyppinen ökyaluslastillinen…

Ennen kun rahtilaivojen lasti oli kevyttä,
lastiruumaan lapioitiin maata
laivan vakauden lisäämiseksi.
Esim. kangas- ja maustelastien lisäpainona
Suomen satamiinkin on tuotu ja jäänyt tonneittain
painolastihiekkaa ja -maata ynnä vierasperäisiä painolastikasveja.
Satamissa se poistettiin ja tilalle lastattiin
painavaa puutavaraa ja tervaa.

Suuri ja mahtava EU-alus tarvinnee
näköjään samantapaista
tyhjätaskumaamiljardilainapaperimassapainoa,
jotta rahaliiton talous pysyisi vakaana
eikä vahingossakaan nousisi plaaniin.

Alkukesä on ohi kiitävä...

Yritä pysyä mukana! (25/1117)

5 min. ja 44 s. on jo mennyt.
Mitä aikaa on sen verran mennyt?
Nyt elämme Suomessa vuodenkierron parasta aikaa.
Parasta aikaa se on (ainakin omasta mielestäni)
Suomen luonnossa: niin florassa kuin faunassa:

Pihoissa, puutarhoissa ja puistoissa
syksyllä istutetut sipulit
puhkeavat kukkasina.
idän sinililjat, krookukset, tulppaanit.
Läheisessä metsikössä saarnaa laulurastas
ja solisee punarinta ennen
ja jälkeen auringon työajan.
Koko ajan käy lintupöntöissä katsojia.
Vahvimman oikeudella kirjosieppo
ja käenpiika ovat omansa ottajia,
vaikka häädettävä olisi ensin
jo munineita tiaisia.

Monesti äitienpäivän tienoilla
kailottaa myös käki.
Kuuluvuudeltaan sen kanssa
kisaa melkein vain kuikka.
Kuikka, kuikka, otettaisko huikka…

Näin siis se tunti, vapunpäivästä (1.5. klo 0:00),
juhannuksen jälkeiseen pyhäiltaan (27.6. klo 18:00)
mennä hurahtaa…
Yritä pysyä mukana!
Vielä on 54 min. 16 s. tätä alkukesää jäljellä...

Meuhkaa vähän etes sinä, Esko-Juhani Tennilä!

Vee-Ärräpäitä vaihtoon (24, 1116)

Ennen: puupäät metsähallinnon
tappoivat vesakon niin kuin nuorison.
Nyt: VeeÄrrän päitä ei putoile eikä heilu pallit,
vaikka kaatuilevat vaunut katkeilevat ratapölkyt.
Ja luulisi, että jos olisi järjestelykykyä,
taitoa ja osaamista, pitäisi tuollainen
radanpätkävaurio muutamassa tunnissa tai ainakin
yhden yön jälkeen kunnossa olla.
Mutta ei; korjausporukan urakka
näyttää sujuvan kuin pikkupoikain
kaivinkone- ja kuorma-autoleikit hiekkalaatikolla.
Saattaapi vielä olla, että joutomiesten nokkamies
on Lapissa talvilomilla.

Sillä aikaa vaalikarjaa kuljetaan
ainoastaan Tikkurilaan.
Siinä sitten sullotaan paikallisjunaan
ja Pasilaan,
missä perille Helsingin asemalle menevä juna,
sen raide ja lähtöaika arvotaan aamuin-illoin…

Tulta "munivaisille", urakkamiehet duuniin,
junat raiteille ja aikataulussaan Tampereelle…
vappujuhliin.

Kansallinen veteraanipäivä ja 20 vuotta Rapena...

Veteraanit, Merja ja Rape (23, 1115)

Tänään 65 vuotta sitten
viimeisetkin Saksan 20. vuoristoarmeijan
sotilaat vetäytyivät Kilpisjärveltä
Norjan puolelle rajaa.
Nuorella luutnantti Eino Kivikoskella
oli ilo ilmoittaa, että saksalaiset
on nyt karkoitettu Suomesta
ja Suomen lippu nostettu rajalla.

Vuodesta 1987 on tänä, 27.4., päivänä
vuosittain vietetty kansallista veteraanien päivää.
Tänään veteraanipäivän päätapahtuma on Tampereella
Noin 2 500 veteraanin ja heidän omaistensa lisäksi
juhlaan osallistuvat presidentti Tarja Halonen
ja puolisonsa Pentti Arajärvi.

Liputuspäivän nimipäiväsankari on Merja.
Ja tänään olen ollut 20 vuotta Koskisen Rapena.
Koskis-nimen antoi silloinen Lapin radion
"päätoimittaja" Juhani Niska.
Rape on perua Spede Show:sta,
tamperelaisparisko Rapesta ja Riitusta.
En veteraanipäivääkään vaihtaisi pois…

Avioliiton 5 000 ensimmäistä palaa: pelkkää taivasta!

Me mentiin naimisiin! (22, 943)

Pääsin armeijassa 1976 rippille,
runsas viikko sitten (17.4.) avioon.
Lontooseen ei ollut tuhkamunarokon
pelossa lähteminen.
Nautiskelimme, kun tyydyimme haniviikkoon
Suomen Tampereen lähialueilla:
punarintojen laulaessa jon ennen auringonnousua,
jäiden tummetessa ja rantojen auetessa Längelmävedessä,
Tampereen Teatterissa 'Viimeistä sikaria' katsellessa,
Kari Tapiota Tampere-talossa kuunnellessa,
Ansu-kissan tyytyväistä pörinää kuunnellessa,
tiaisten vuoksra-asuntoihinsa pönttöytyessä…

Vuoden ja ehkäpä yhteisen elämämme
paras aika on vielä edessä!

Kohtalo pitää tiukasti sarvista kiinni...

Hyvä, Madde! (21,1113)

Nyt mä lähden tästä parisuhteesta ja läävästä pois!
Älä ikinä hättäile! Kiertele, kokeile ja makustele!
Tollasia nykyisen kihlakumppanisi kaltaisi
bubbe-Joonaita kyllä löytyy, pilvinpimein
Ruottinmaasta ja aina!
Länsi-Götanmaan herttuattarena
kannattais kattella kuningatarkunnan rajojen ylikin.
Suomen Lapista löytyisi sulle
varmasti tarjokkaita poromiehiä yllin kyllin…

Minä itte alan olla oman elämänvaellukseni
erotusaijan sellaisessa kaarteessa,
joka vääjämättä johtaa loppuviikosta
rengasaitaan eli kirnuun.
Porolla on siinä vaiheessa
vain kaksi vaihtoehto:
se vedetään luukusta joko elo- tai tappokonttoriin.
Minua kohtalo on jo pitkään ollut
tiukasti sarvissa kiinni.
Lauantaina 17.4. se tarjoaa sitä kolmatta vaihtoehtoa:
NAIMISIIN!

Suorastaan tiurastaan paskaan

Älä itke, Marja pien (20, 1112)

Sen siitä saa,
kun untuvikkona
keinoilla arveluttavillakin
ministeripallia hamuaa
Sitten sen vasta itse tajuaa,
kun putoaa omaansa, tiurastaan paskaan.
Älä siinä selittele ja ryve.

Ei kansa äänestyskopissa vanhoja muistele,
saati sitten ehdokastaan etes itselleen perustele.
Ensi vuonna tähän aikaan kaikki on ohi.
Se äänestää sinut varmasti takaisin,
ihan saman lailla kuin aikoinaan Juhantalon
ja viimeksi Jaskarinkin.