Harva meistä koskaan valmistuu (58, 1088)
Uu-uu-uu, än-ii-ni, uuni,
tulipas tehtyä 10 vuoden duuni.
Siitä hyvästä kävin eilen pokkaamassa
30 donan palkinnon.
Pistin oikein kaulaan solmion.
Ittekin vähän ihmettelen,
mitenkä saatoin saada Uunin kansien
väliin niin paljon tekstiä
mutta niin vähän lukemista.
Sellaista se on ihmisen elämä:
rakentamista kuin uunintekijän.
Yhdessä syksyssä saa aikaan hyvin vähän.
Mutta jos saa vielä jatkaa talven yli,
kevään ja kesän, aina jotain pientä tapahtuu!
Tärkeitä lienee, että siinä arkisen tekemisen
ja jokapäiväisen elämisen myötä ihminen
itsekin rakentuu, oppii, kouliutuu, hiotuu, saumautuu.
Harva meistä, toisin kuin uuni,
koskaan valmistuu.
Valitettavan moni joutuu
äkkijättämään pelikentän
kesken kiireisen, työntäyteisen
tai muuten itselleen sopimattoman
päivän ja erän.
Kipinän tälle antoi Antti Hyryn Finlandia-voitto
kirjallaan Uuni.
torstai 3. joulukuuta 2009
tiistai 1. joulukuuta 2009
Onks Viljo-sikaa näkyny?
1. luukku: yksi lautanen (57, 1087)
Joulukuun viettomme alkaa
armottomilla uutisilla.
Lissabonin sopimuksen voimaantuloa
merkitsee Suomelle heti
sikamaisia leikkauksia.
Samanaikaisesti ensi viikolla, kun
Juicen Sika-laulun tarkoittamat elukat
ovat matkalla Nurmon kinkustamoon,
presidentti Halosen matka
Eurooppa-neuvostoon on evätty
"vain yhden lautasen tähden"!
Se toinen, Suomen ainoa,
on katettu vain Suomen perustuslailliselle
pääministerille,
joka siis osallistuu sille illalliselle,
jossa suunnitellaan uusia leikkauksia
ja himokkaasti kuolataan ja leikataan
mahdollisesti ruotsinsuomalaisen Viljo-sian kinkkua.
Ja illan päätteeksi säästetään,
kun säästytään sen toisen lautasen tiskaamiselta.
Joulukuun viettomme alkaa
armottomilla uutisilla.
Lissabonin sopimuksen voimaantuloa
merkitsee Suomelle heti
sikamaisia leikkauksia.
Samanaikaisesti ensi viikolla, kun
Juicen Sika-laulun tarkoittamat elukat
ovat matkalla Nurmon kinkustamoon,
presidentti Halosen matka
Eurooppa-neuvostoon on evätty
"vain yhden lautasen tähden"!
Se toinen, Suomen ainoa,
on katettu vain Suomen perustuslailliselle
pääministerille,
joka siis osallistuu sille illalliselle,
jossa suunnitellaan uusia leikkauksia
ja himokkaasti kuolataan ja leikataan
mahdollisesti ruotsinsuomalaisen Viljo-sian kinkkua.
Ja illan päätteeksi säästetään,
kun säästytään sen toisen lautasen tiskaamiselta.
maanantai 30. marraskuuta 2009
Ei talvisodassakaan ollut näin huonoja maanantaiaamuja
Mitäpä se olisi Konsta pohtinut tällaisena aamuna? (56,1086)
Kun maanantaiaamu alkaa työpaikalla
ilman netti- ja sähköpostiyhteyttä,
kuten meillä TEMissä tänään,
se on hyvä selitys sille, että
virkatyön tehokkuus ja tuloksellisuus
ei oikein millään mittarilla värähdä.
Onneksi tuli sentään seinästä sähköä
ja kraanasta vettä.
Käyttämällä niitä hyväksi ja täydentämällä
kahvinkeittimen suodatinkotelo siinä
ryhdikkäästi pysyvällä ympäristöystävällisellä
suodatinpussilla ja annostelemalla siihen riittävä määrä
runsasaromista suomalaiseen makuun
paahdettua kahvia, alkoikin
virkahuoneessani tippua, tuoksua
porista ja pöristä sitä itseään,
virkistävää kahvia eli mörkövettä.
Eipä tainnut etes Havukka-ahon ajattelijalla
olla tällaisia maanantaipulmia,
saati sitten talvisodassa,
kun ei ollut tällaisia kiusallisia
tietoverkkokatkoksia!
Kun maanantaiaamu alkaa työpaikalla
ilman netti- ja sähköpostiyhteyttä,
kuten meillä TEMissä tänään,
se on hyvä selitys sille, että
virkatyön tehokkuus ja tuloksellisuus
ei oikein millään mittarilla värähdä.
Onneksi tuli sentään seinästä sähköä
ja kraanasta vettä.
Käyttämällä niitä hyväksi ja täydentämällä
kahvinkeittimen suodatinkotelo siinä
ryhdikkäästi pysyvällä ympäristöystävällisellä
suodatinpussilla ja annostelemalla siihen riittävä määrä
runsasaromista suomalaiseen makuun
paahdettua kahvia, alkoikin
virkahuoneessani tippua, tuoksua
porista ja pöristä sitä itseään,
virkistävää kahvia eli mörkövettä.
Eipä tainnut etes Havukka-ahon ajattelijalla
olla tällaisia maanantaipulmia,
saati sitten talvisodassa,
kun ei ollut tällaisia kiusallisia
tietoverkkokatkoksia!
torstai 26. marraskuuta 2009
Kyllä se siitä melkein meinas alkaa olla lopun alkua...
70 vuotta sitten tänään (55, 1085)
70 vuotta sitten eilen, 25.11.1939, oli lauantai.
Muuan turkulainen, Mauno Henrik Koivisto,
täytti 16 vuotta.
70 vuotta sitten tänään, 26.11.1939, oli sunnuntai .
Puna-armeijan joukot ampuivat
viidellä tykillä ja kahdella kranaatinheittimellä
kuuluisat Mainilan laukaukset omiin asemiinsa
väittäen ne ammutuiksi Suomen puolelta.
Niin sai NL oivan ja viimeisen tekosyyn tiistaina
irtisanoa hyökkäämättömyyssopimuksensa
Suomen kanssa vuodelta 1932
ja hyökätä Suomeen 30.11. eli torstaina.
Seuraavat 105 päivää olivatkin sitten
Suomen itsenäisyyden kannalta
ratkaisevia ja raskaita mutta
maailmanhistoriaan kirjattuina voitokkaitakin,
vaikka pienen "rauhahduksen" jälkeen
jatkoaikasodalle sitten jouduttiinkin.
Lainaan tässä eilen 86 vuotta täyttänyttä
presidentti Koivistoa.
Hän on tiivistänyt sotakokemuksensa
(tosin siis vasta jatkosodassa mukana olleena)
elämän arvostuksen viisaudeksi seuraavasti:
"Kun on ollut mukana pelissä,
jossa oma henki on panoksena,
niin kaikki muut pelit
ovat sen kokemuksen jälkeen
pieniä."
Sikainfluenssapandemian ja
yllättävien syöpäsairausuutisten
sekä niihin varautumisen aikoina
elämän arvostuksen viisaus
on aina ajankohtainen ja arvokasta.
70 vuotta sitten eilen, 25.11.1939, oli lauantai.
Muuan turkulainen, Mauno Henrik Koivisto,
täytti 16 vuotta.
70 vuotta sitten tänään, 26.11.1939, oli sunnuntai .
Puna-armeijan joukot ampuivat
viidellä tykillä ja kahdella kranaatinheittimellä
kuuluisat Mainilan laukaukset omiin asemiinsa
väittäen ne ammutuiksi Suomen puolelta.
Niin sai NL oivan ja viimeisen tekosyyn tiistaina
irtisanoa hyökkäämättömyyssopimuksensa
Suomen kanssa vuodelta 1932
ja hyökätä Suomeen 30.11. eli torstaina.
Seuraavat 105 päivää olivatkin sitten
Suomen itsenäisyyden kannalta
ratkaisevia ja raskaita mutta
maailmanhistoriaan kirjattuina voitokkaitakin,
vaikka pienen "rauhahduksen" jälkeen
jatkoaikasodalle sitten jouduttiinkin.
Lainaan tässä eilen 86 vuotta täyttänyttä
presidentti Koivistoa.
Hän on tiivistänyt sotakokemuksensa
(tosin siis vasta jatkosodassa mukana olleena)
elämän arvostuksen viisaudeksi seuraavasti:
"Kun on ollut mukana pelissä,
jossa oma henki on panoksena,
niin kaikki muut pelit
ovat sen kokemuksen jälkeen
pieniä."
Sikainfluenssapandemian ja
yllättävien syöpäsairausuutisten
sekä niihin varautumisen aikoina
elämän arvostuksen viisaus
on aina ajankohtainen ja arvokasta.
tiistai 24. marraskuuta 2009
Juice Leskinen 19.2.1950 - 24.11.2006
Kiitos, Juice; pengoit meille suomenkielen
Juice, ehkä nähdään vielä joissain, muissa maisemissa!
Sinä (sunnuntailapsi) synnyit Juankosken varteen,
köyhään päähän sillan,varhaiskevääseen.
Myötä vuosien ajanvirran muutit
Tampereelle, varrelle Tammerkosken veen.
Sinä nautit elämästä,
vaikka liian usein se pirstoi mielen.
Joistain Einarin polkupyörästä
minulle ja muille pengoit suomenkielen.
Sinä tiesit, milloin tuuli huurtaa pään
ja mitä on, kun sielu palelee.
Nyt yhä sun säkeitäs' hoen.
Ne ain, ah niin nostalgisesti,
nuoruusmuistojain pöyhäisee.
Juice, tänään on tasan kolme vuotta, tarkasti ihan,
kun letkus' ja venees' irtosi ankkurista maan.
Täällä ajassa sikainfluenssaepidemian
syksyn sävelin sua ja tekstejäs' kunnioitetaan.
Katselen Tillikasta Tammerkoskeen,
aina palautan mieleeni sen:
Missä toiset lauloi vain kliseen,
sinä vaistosit ihmisen.
Olen pahoin kiinni näissä
ongelmissani oman pään.
Mull' on sielu kuin juuttunut jäissä,
en olis' siks' valmis viel' lähtemään.
Mutta kaikki me, minäkin tulen,
joskus - kenties kohta,
toivottavasti jouluksi vielä en.
Elämä on niin suloista ja haikeaa,
kun matka kulman taa
käykin jostain kauempaa.
Vaikk' pikku hetken kaikki
tuntuu synkältä, ikävältä.
Onneksi aika ja koski virtaa:
siis huomen tulla saa!
Juice, ehkä nähdään vielä joissain, muissa maisemissa!
Sinä (sunnuntailapsi) synnyit Juankosken varteen,
köyhään päähän sillan,varhaiskevääseen.
Myötä vuosien ajanvirran muutit
Tampereelle, varrelle Tammerkosken veen.
Sinä nautit elämästä,
vaikka liian usein se pirstoi mielen.
Joistain Einarin polkupyörästä
minulle ja muille pengoit suomenkielen.
Sinä tiesit, milloin tuuli huurtaa pään
ja mitä on, kun sielu palelee.
Nyt yhä sun säkeitäs' hoen.
Ne ain, ah niin nostalgisesti,
nuoruusmuistojain pöyhäisee.
Juice, tänään on tasan kolme vuotta, tarkasti ihan,
kun letkus' ja venees' irtosi ankkurista maan.
Täällä ajassa sikainfluenssaepidemian
syksyn sävelin sua ja tekstejäs' kunnioitetaan.
Katselen Tillikasta Tammerkoskeen,
aina palautan mieleeni sen:
Missä toiset lauloi vain kliseen,
sinä vaistosit ihmisen.
Olen pahoin kiinni näissä
ongelmissani oman pään.
Mull' on sielu kuin juuttunut jäissä,
en olis' siks' valmis viel' lähtemään.
Mutta kaikki me, minäkin tulen,
joskus - kenties kohta,
toivottavasti jouluksi vielä en.
Elämä on niin suloista ja haikeaa,
kun matka kulman taa
käykin jostain kauempaa.
Vaikk' pikku hetken kaikki
tuntuu synkältä, ikävältä.
Onneksi aika ja koski virtaa:
siis huomen tulla saa!
maanantai 23. marraskuuta 2009
Nukkumatin pahin vihollinen
Nukkumattia ei kukaan pelkää (53, 1083)
Eilinen 50 vuotta sitten (eli 22.11.1959)
lienee Itä-Saksan nyt jo haudatun
historian merkittävin päivä.
Silloin syntyi eli telkkarissa eka kerta esiintyi
pienikokoinen, pipopäinen ja pujopartainen
tähti ("Sandmännchen") eli "Hiekkamiekkonen"
Meillä se Pikkukakkosen alkamispäivistä lähtien
tunnetaan ainoana ja oikeana Nukkumattina.
Aina kun se tulee heittelemään sitä unihiekkaa,
se ajaa erilaisia kulkuneuvoja, tähän mennessä
jo yli kahtasataa.
Se avomallinen Trabantti
taisi kuitenkin olla sen, ainakin mun, lemppari.
Vaikka se lapsista tykkää
olen kuullut, että yhtä telkkarisetää se yhä pelkää.
Se setä ei Nukkumatin onneksi
esiinny telkkarissa enää,
niin kuin kymmeninä vuosia ja aina
lauantaina ennen iltayhdeksää, varttia vailla.
Nukkumatti kun on lasten nukuttaja ja
hyvän yön toivottaja,
se setä oli valvottaja,
itsekin oikein hallitusneuvokas, virallinen valvoja.
Nykyään vähän samannäköiset veljekset,
meinaan Kivimiehet, mainostavat junia.
Mutta ne onkin Nukkumatinkin mielestä
voimakkaita, sporttisia ja mukavia.
Nukkumattihan pelkäsi aikoinaan
sitä lottovalvoja Aulis Gerlanderia.
Eilinen 50 vuotta sitten (eli 22.11.1959)
lienee Itä-Saksan nyt jo haudatun
historian merkittävin päivä.
Silloin syntyi eli telkkarissa eka kerta esiintyi
pienikokoinen, pipopäinen ja pujopartainen
tähti ("Sandmännchen") eli "Hiekkamiekkonen"
Meillä se Pikkukakkosen alkamispäivistä lähtien
tunnetaan ainoana ja oikeana Nukkumattina.
Aina kun se tulee heittelemään sitä unihiekkaa,
se ajaa erilaisia kulkuneuvoja, tähän mennessä
jo yli kahtasataa.
Se avomallinen Trabantti
taisi kuitenkin olla sen, ainakin mun, lemppari.
Vaikka se lapsista tykkää
olen kuullut, että yhtä telkkarisetää se yhä pelkää.
Se setä ei Nukkumatin onneksi
esiinny telkkarissa enää,
niin kuin kymmeninä vuosia ja aina
lauantaina ennen iltayhdeksää, varttia vailla.
Nukkumatti kun on lasten nukuttaja ja
hyvän yön toivottaja,
se setä oli valvottaja,
itsekin oikein hallitusneuvokas, virallinen valvoja.
Nykyään vähän samannäköiset veljekset,
meinaan Kivimiehet, mainostavat junia.
Mutta ne onkin Nukkumatinkin mielestä
voimakkaita, sporttisia ja mukavia.
Nukkumattihan pelkäsi aikoinaan
sitä lottovalvoja Aulis Gerlanderia.
torstai 19. marraskuuta 2009
Monacon tyäkkärissä on ryysistä...
Kimi joutunee rallipätkätöihin (52, 1082)
Tyäkkärissä Monacon
varmaan kova ryysis on.
Rokotusta sikainfluenssaan
ei ne jonota.
Kato, Räikköselle tuuraajaa
siellä F1-vuodeks' valitaan,
Kimillä kun tässä just
alkaa vuorotteluvapaa.
Pelkällä vuorotteluvapaakorvauksella elämään
Räikkönen tuskin pystyiskään.
Siksi pakko on ottaa rallipätkätöitäkin.
Ja suomalaisen havumetsikköpöpelikkösiimeksen,
liiterin takaa -kurvien ja siirtolohkarehyppyrien
jälkeen mitä pikemmin tulee maalilinjalle
sitä pikemmin kerkee
Nykäsen Matin kanssa kaljalle.
Tyäkkärissä Monacon
varmaan kova ryysis on.
Rokotusta sikainfluenssaan
ei ne jonota.
Kato, Räikköselle tuuraajaa
siellä F1-vuodeks' valitaan,
Kimillä kun tässä just
alkaa vuorotteluvapaa.
Pelkällä vuorotteluvapaakorvauksella elämään
Räikkönen tuskin pystyiskään.
Siksi pakko on ottaa rallipätkätöitäkin.
Ja suomalaisen havumetsikköpöpelikkösiimeksen,
liiterin takaa -kurvien ja siirtolohkarehyppyrien
jälkeen mitä pikemmin tulee maalilinjalle
sitä pikemmin kerkee
Nykäsen Matin kanssa kaljalle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
