Holotna pravda (5, 926)
Kylmä totuus on se,
että holokaustilla* ja tulipalopakkasilla
ei ole paljonkaan tekemistä keskenään.
Sen verran on, että samoin kuin
natsien keskitysleirissä kävi juutalaisille,
samoin voi käydä kovilla, tulipalopakkasilla
jos pääsee lämpöä liekehtivä tuli irti.
Tänään on vainojen uhrien muistopäivä.
Tulee kuluneeksi tasan 65 vuotta siitä,
Auschwitzin keskitysleirissä päättyi
juutalaisten kokonaan polttaminen.
Tuhkahautaus eli tuhkaus on sinänsä
ikivanha perinne.
Suomessakin polttohaudattiin vainajia
jo kivikaudella.
Kun maitomies Pasteur n. 1850-luvulla
selvitti tautien tartuntamekanismin,
se sai aikaan sen, että ihmisen tuhkauksen
hyvin perusteltu suosio leimahti
kuin saunan kiukaalla bensiini.
Tänä päivänä tuhkaus on kaunis ja eettinen hautaustapa.
Se myös säästää luontoa ja resursseja,
suojaa eläviä mahdollisilta tartuntavaaroilta,
säästää hautuumaapinta-alaa
eikä hautaan laskemiseen tarvita
kuutta kantajaa.
Kun meistä vainotuista täällä maan päällä aika jättää,
jäljelle jää intimiteettisuoja-arkussa poltettuina
ja luonnon kiertokulkuun uurnassa palautettuina
vain tuhkaa alle neljä litraa.
*holokauston 'kokonaan polttaminen’
keskiviikko 27. tammikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti