Miksei saa jäädä itsenäisyyspäivän jälkeen lepäämään...

Tikkakosken mannekiinit ja Linnan kuningattaret (59, 1089)

Koville se otti eilinen itsenäisyyspäivä.
Onneksi itsenäisessä Suomessa on rauha.
Ei siis ole pelkona äkkikuolema rintamalla
tai suruviesti kotirintamalla.
Mutta kyllä se otti koville,
kun eilen piti noin 11 tuntia
katsella telkkari.
Lounaskin piti nauttia olohuoneessa,
Tuntemattoman sotilaan
turhaan kaveriaan etsivän herneen sopan
ja Hietasen suolasilakkahiukopalan
audiovisuaalisen tunnelman lomassa ja keralla.

Kun naurun ja isänmaallisuuden kyynelkanavat
tulivat 169:ssä minuutissa tyhjiksi vuodatettua,
alkoi kolmen vartin puoliaika
ennen Linnan vastaanottoa.
(Senkin ajan olisi voinut toki katsella
FST:ltä Srämsötä.)

Linnanjuhlissa on joka kerta aina sama
vuosikertomuksen kaltainen kaava:
montako Mannerheimin ristin ritaria
(eilen enää yksi, Tuomas Gerdt, kolmesta
hengissä olevista paikalla);
ketkä ovat heti kättelyssä
daaminsa helmantallaajia; sekä
mitä von Döbeln sanoisi,
Linnan iltapukukuningatardaamien
kaula-aukkoja katsastaisi…